Elisabet astui nopeasti vuoteen ääreen ja syleili muoria.
"On, täti", vastasi hän liikutettuna, "elämäni iloisin tapaus!"
Sitten hän kiirehti askareilleen keittiöön.
Vanhus katsoi hänen jälkeensä. Hän nyökkäsi pari kertaa, mietteissään:
"Vai @@ niin!"
Päivällinen syötiin keittiössä. Luotsin ei ollut nälkä. Hän nousi kesken kaiken pöydästä ja meni sairaan luo. Hänellä oli paljon sanottavaa ja hän viipyi siellä kauan.
LOPPULUKU.
Eräänä seuraavan talven ehtoopäivänä odotti Elisabet kotona, luotsin tuvassa, miestänsä palaavaksi matkalta. Hän käveli levottomana ja silmäili alinomaa ulos ikkunasta. Koko edellisen vuorokauden oli merellä vallinnut myrskysää. Hänen olisi pitänyt palata aamupäivällä, mutta nyt alkoi jo hämärtää.
Hän heitti ompeluksensa, mutta ei voinut vielä sytyttää valoa ja tehdä iltaa, istuihan vain hämärissä liesitulen heittäessä valoansa lattialle. Liedellä porisi pieni kattila. @@ Gjert kävi koulua Arendalissa @@ hän asui tädin luona @@ ja Henrik istui tulen ääressä kirvotellen veitsellään puupalasestaan pitkiä lastuja.
"Alkaa jälleen puhaltaa ankarasti, Henrik", virkkoi hän sitaisten huivin päähänsä aikeissa lähteä ulos.