"Ei maksa vaivaa, äiti", arveli vuoleksija halkaisten veitsellään pitkän puikon rintaansa vasten. "Siellähän on sysipimeä!"
Elisabet luopuikin aikeestaan, ennenkuin oli ehtinyt ovelle. Mutta samassa hän seisahtui kuuntelemaan; hänestä tuntui siltä kuin olisi joku ollut tulossa sisään.
"Hän tulee!" huudahti hän äkkiä rientäen ulos.
Kun luotsi astui eteiseen vettä valuvine öljytakkineen, kietoutui käsivarsipari hänen ympärilleen.
"Kuinka kauan sinä oletkaan viipynyt, Salve!" huudahti hän ottaen mieheltään, mitä hänellä oli kädessään, ja astui edellä tupaan, missä sytytti kynttilän.
"Onko sattunut jotakin erinomaista? Minä kuulin sinun eilen luotsanneen jonkin kaljaasin Arendaliin ja luulin sinun palanneen jo aamulla. Eilen oli kamala ilma, Salve @@ minä olin hieman peloissani", jatkoi hän kiirehtien riisumaan miehensä yltä öljy vaatteita.
"Minä olen ansainnut hyvin, Elisabet!" virkkoi luotsi tyytyväisenä.
"Kaljaasistako?"
"Niin @@ ja sitten minulla oli jotakin toimitettavaa Arendalissa, joten pääsin lähtemään vasta päivällisen jälkeen."
"Olet kai jutellut Gjertin kanssa?"