"Olen kyllä!" @@ Hän loi hieman kärsimättömän katseen kohti ovea.
"Voiko hän hyvin?"
"Kysyhän häneltä itseltänsä!" vastasi Salve oven samassa auetessa ja
Gjertin astuessa sisään äänekkäästi tervehtien: "Hyvää iltaa, äiti!"
Elisabet riensi sulkemaan poikansa syliinsä.
"Ei kuivaa lankaa koko pojassa!" valitti hän säälien kuten äiti ainakin.
"Mutta Salve kulta, mitä tämä merkitsee? Kuinka voi poika olla poissa koulusta?"
"Kun olemme saaneet kuivaa yllemme ja lämmitelleet hieman, niin selitän asian sinulle, äiti", vastasi luotsi veitikkamaisesti, @@ "hän jää tänne luoksesi kokonaiseksi viikoksi."
Elisabet askarteli hyvillä mielin luoden silloin tällöin silmäyksen Gjertiin, jonka näytti olevan ylen vaikea pitää omana tietonaan jotakin uutista, ja hänestä mieheensä, jonka ilme ei kumminkaan mitään ilmaissut.
Ovi oli auki keittiöön, missä takkavalkea loimotti korkeana.
Istuuduttuaan, täytettyään piippunsa ja vedettyään muutamia haikuja virkkoi luotsi: