"Mitä sinulle onkaan tapahtunut, Salve?"
"Näetkös, minä olin saanut päähäni sellaisen ajatuksen, että Gjertistä pitää tulla hieman parempi mies kuin isästä, ja niinpä menin Beckin, luotsivanhimman puheille ja tiedustelin häneltä, miten minun oli meneteltävä saadakseni pojan edistymään sillä uralla. Niin, minä keskustelin vielä Beckin nuoren rouvankin kanssa."
"Hyvä ystävä, menitkö tosiaankin Beckin luo?"
"Menin. Pojan täytyy päästä eteenpäin! Pyysinpä häneltä vielä puolittain anteeksi vanhoja purevia puheitani @@ ja me sovimme. Hän on pohjaltaan kelpo ukko, jolle minä olen tehnyt paljon vääryyttä. Hän sanoi aina muistaneensa, että minä olin pelastanut hänen vanhan 'Junonsa' ja kertoi silloin aikoneensa tehdä minusta aluksen päällikön. Meidän siinä jutellessamme tuli Beckin nuori rouva huoneeseen ja kuuli, mistä oli kysymys. Hän innostui kovin asiaan, koska @@ kuten sanoi @@ sinä olet hänen vanha ystävättärensä, ja arveli, että Gjert voi saada vapaapaikan opistossa, kunhan hän ensinnä on suorittanut tutkintonsa kesään mentäessä. Hän tuntee siellä vaikutusvaltaisia henkilöitä, ja kun luotsivanhin kirjoitti", @@ jatkoi Salve hieman hämillään @@ "että minä olen kerrassaan harvinainen luotsi, jolle valtion kannattaisi antaa palkinto @@ niin asian pitäisi sujua sitäkin helpommin. Niinpä luotsivanhin kirjoitti anomuksen minun puolestani."
"Entä sitten?" tiedusti Elisabet jännittyneenä.
"Niin, hän sepitti itse minulle todistuksen @@ minulla ei ollut aavistustakaan, että olen niin melkoinen mies", nauroi Salve.
"Näetkös!" huudahti Elisabet luoden mieheensä ylpeän katseen.
"Vihdoinkin! Nyt hän sen tunnustaa!"
"Ja ellei kävisikään päinsä sillä tavoin, niin voinee Salve Kristiansen suorittaa sen omasta taskustaankin @@ sillä luonnistua sen pitää! Kalliiksihan se käy, mutta meillä on vähän säästöpankissa ja loppu saataneen aikanaan. @@ Voipa olla hyväkin, että minua jokin asia kannustaa lähtemään mökistä, muutenhan voisin rakastua liiaksi sekä siihen että sinuun, Elisabet!" virkkoi hän vetäen vaimonsa luokseen. "Minä tarvitsen toisinaan hieman ryöppyä ja rajusäätä; luonto vaatii, kuten hyvin tiedät. Ei saa myöskään kääntyä pelkäksi valheeksi se, mitä luotsivanhin on minusta kirjoittanut."
Elisabet silmäili miestään. Syvä tunne valoi kajastettaan hänen kauniisiin kasvoihinsa.
"Kuinka onnellisiksi olemmekaan tulleet, Salve!" huudahti hän. "Jospa olisi ollut niin laita alusta pitäen!"