Salve taisteli viejiään vastaan kalpeana ja raivoten, sininen paita rinnasta ihan revenneenä ja hänen kasvoissaan oli sellainen ilme, ettei Elisabet sinä yönä enää nukkunut.
Andersenin muorin luona sataman toisella puolen olivat merimiehet ankarasti tapelleet. Puukkojenkin kerrottiin heiluneen, ja Salve Kristiansenin sanottiin olleen pääpukarina.
Kapteeni Beckin täytyi seuraavana päivänä itse lähteä kaupunginvoudin luo saadakseen miehensä vapaaksi ennen laivan lähtöä, ja hän suoritti sakot.
Elisabet ymmärsi liiankin hyvin Salven käyttäytymisen syyn ja lähti ulos, kun meriupseeri seuraavana päivänä asiasta kertoi sitä selitellen @@ Salve oli aloittanut kahakan ilman minkäänlaista aihetta.
Elisabet oli muutamia päiviä kalpea ja uupunut, ja meriupseerista tuntui, että hän käyttäytyi tavallista pidättyvämmin. @@ Iltapäivällä, ennen laivan lähtöä, Salven isä ja nuorempi veli tulivat sanomaan hyvästi, ja hänen olemuksessaan oli jotakin omituisen silmiinpistävää @@ veljestä tuntui melkein siltä kuin olisi hän ajatellut, etteivät he näe toisiaan enää milloinkaan.
Salve tarjosi omistamansa sadanriksinsetelin isälleen ja kun viimeksimainittu ei halunnut sitä ottaa, piti hänen luvata ainakin säilyttää se hänen varalleen. Isä arveli asian johtuvan äskeisen mellakan jälkiselvityksen aiheuttamasta alakuloisuudesta ja mielenmasennuksesta, mutta sanoi kumminkin aluksesta poistuessaan hieman huolestuneena:
"Muista, Salve, että sinulla on vanha isä kotona odottamassa!"
Illan ja osan yötä Salve Kristiansen vietti istuen "Junon" märssyssä. Hän tuijotteli kohti Beckin taloa, niin kauan kuin yläkamarista näkyi valoa, ja valon sammuessa hänestä tuntui, että hänessä itsessäänkin sammui jotakin.
12.
Tromön ulkoranta Arendalin luona on karun, kivenharmaan näköinen, kuten rannikko yleensäkin. Kirkko vahtikojua muistuttavine kellotapuleilleen, joka toimittaa merimerkin virkaa, seisoo yksinään meren äärellä, ja sunnuntaisin nähdään luotsivenheiden laskevan sen rantaan jumalanpalveluksen aikana.