Hänellä oli hieman taipumusta lihomaan, ja hän laski itse siitä leikkiä sanoen viettävänsä liian hyviä päiviä.
Useimmat nuoret tytöt tunsivat hänet lapsuuden ajoilta, jolloin hän oli kadettina käynyt kotona, ja hän näytti olevan erikoisen tuttavallisissa suhteissa heihin kaikkiin @@ tai ainakin oli olemassa milloin mikäkin juttu, jonka tunsivat ainoastaan hän ja yksi heistä. Siksipä esiintyikin tämän piirin keskusteluissa aina koko joukko iskusanoja, jotka olivat toisille tuntemattomia, vielä nytkin, heidän ehdittyä täysikasvuisiksi.
Niiden joukossa, jotka kävivät usein vierailemassa, oli postimestari
Forstbergin perhe.
Siihen kuului vanhempien lisäksi puolikasvuinen poika ja kahdeksantoistavuotias tytär Maria, hiljainen, vaalea olento, jonka kasvot olivat harvinaisen älykkäät.
Kukaan ei väittänyt häntä kauniiksi, mutta useimmista hänen tutuistaan tuntui sittenkin siltä, että hän oli kaunis. Hänen kenties liian hennossa olemuksessaan ja kaikessa, mitä hän teki, oli jotakin itsetiedottoman sopusointuista ja viehättävää. Sensijaan kiittivät kaikki hänen älyänsä.
Hän oli ystävättärien joukossa se, jonka puoleen ehdottomasti käännyttiin, kun sattui jotakin hankaluutta. Kumma kyllä ei kukaan huomannut, ettei hän milloinkaan uskonut asioitaan heille.
Ystävättäret arvelivat hänen olevan niin "säntillisen ja oikean", ettei hänellä ollut mitään sydämenasioita. Hän oli Carl Beckin sisarten hyvä ystävätär, varsinkin Miinan, joka selitti asettavansa hänet kaikkia muita tuttaviansa korkeammalle ja kaikessa hiljaisuudessa piti veljensä puolisoksi soveltuvana.
Ainoa tämän seurapiirin nuorista tytöistä, johon Carl Beck ei ollut sellaisessa lapsuusajalta polveutuvassa tuttavuussuhteessa, oli Maria Forstberg.
Oli kestänyt jonkin verran, ennenkuin Carl Beck huomasi, että tuon hiljaisen tytön kanssa kannatti jutella. Myöhemmin hänestä oli tuntunut kiusalliselta, että se, mitä sanoi, hänen kanssaan keskustellessa helposti aleni merkityksettömäksi jaaritteluksi. Neito oli vilpittömän kirkas ja hymyili ihmeen kauniisti yhtyessään johonkin lausuttuun mielipiteeseen.
Niinpä esiintyikin upseeri hänen kanssaan seurustellessaan aina leveän miehekkäästi ja miellyttävästi osaten samalla tepsivästi keimailla. Hänen voimansa tai heikkoutensa oli siinä, että hän hetkittäin antautui liiankin herkkänä sille, joka otti hänet vastaan.