Pitkän matkan kestäessä oli osa muonavaroja kuumassa ilmanalassa pilaantunut. Kokkia oli kuritettu, koska hän muka ei huuhtonut ryynejä, ja kapteeni oli eräänä iltana, kävellessään hytissä kuutamovalaistuksessa, löytänyt eltaantuneen kapasillin, joka oli asetettu neljän jalan varaan ja varustettu hännällä. Tämän juonen keksijäksi hän aiheettomasti epäili Salvea, joka päinvastoin oli saanut kumotuksi keulakannella syntyneen ehdotuksen, jonka mukaan piti toimittaa kapteenin puheille lähetystö vaatimaan ruokakomennon korjaamista.
Kapteeni Beckin mieliala ei parantunut seuraavinakaan päivinä. Hänen päänsä punoitti ankarasti, ja Salve huomasi hänen kiukkuisen katseensa joka kerta kun he joutuivat lähelle tosiaan. Tuntui siltä kuin hän olisi aikonut jotenkin purkaa sisuansa.
Lopulta Beck ei enää voinut pidättyä. Hänen täytyi saada ilmaista pojan kihlautumisen aiheuttama harmi, vaikkapa se tapahtuisikin hänen omaksi vahingokseen.
Salve oli koonnut köyttä peränpuolella, ja Beck oli seisonut ääneti katsellen hänen askarrustaan. Mutta yht'äkkiä kapteeni puhkesi puhumaan, ilman mitään aihetta ja ivallisin äänenpainoin:
"Tunsithan sinä sen @@ sen Elisabet Raklevin, jonka minä sain talooni! Nyt toi posti sellaisen ilahduttavan tiedon, että oma poikani on mennyt hänen kanssaan kihloihin."
"Onneksi olkoon, kapteeni!" vastasi Salve, kasvot ihan vaaleina. Hänen äänensä petti, joten sanoja tuskin voi kuulla, mutta hänen silmissään näkyi uhmaileva, hurja välähdys.
"Hänen olisi tietenkin pitänyt piika saada!" murisi kapteeni Beck Salven poistuessa. "No, pahoitelkoon nyt tuota asiaa, niin muonan huonous kenties unohtuu!"
Iltasella Salve ja Nils Buvaagen olivat yhdessä isollaraa'alla suorittamassa isoapurjetta koskevaa komentoa. Toiset miehet olivat laskeutuneet alas, mutta Salve, joka halusi olla yksinään, seisoi yhä pärtin varassa, kyynärpäät raakapuuhun nojaten.
Heidän yläpuolellaan säteili taivaankansi kuin valtava, loistavin kultanastoin koristettu kupukatto.
Taivaanrannalta kohosi vinona Etelänristi, ja ehtootähti paistoi lämpimässä yössä kirkkaan hopeisena, luoden valoa ja varjoa alas kannelle.