Señorita tarttui jälleen kitaraan ja alkoi kiihkeästi itsekseen hyräillä. Se ei ollut enää mikään tanssisävel, vaan kuulosti uhkaavalta. Uhkaava sävy oli hänen silmissäänkin, ja sävel tunkeutui kuiskauksena hänen hampaittensa välitse.
Illalla hän sitten tuli keimailevasti hymyillen Salven luo ja ojensi hänelle maan tavan mukaan savukkeen, jota oli alkanut polttaa.
Kun Salve hieman epäkohteliaasti kieltäytyi, huudahti hän äkkiä hurjistuen, jalkaa polkien:
"Señor!"
Samassa hän kuitenkin taas hillitsi itsensä ja sanoi näennäisen hyväsydämisesti hymyillen ymmärtävänsä, ettei tapa ollut sellainen Salven kotimaassa.
Salve tunsi mielensä melkoisesti keventyvän, kun Federigo palasi kotiin ja kertoi puheenaolleen kokouksen tulevan pidettäväksi seuraavana iltana.
* * * * *
Federigo vei Salven huonosti valaistuun kapakkaan, jossa oli pari kolme huonetta, toinen toisensa takana.
Sisin huone oli täynnä mitä erilaisimpiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia miehiä. Useilla heistä oli yllään nukkavierut sotilasunivormujen tapaiset.
Uloimmassa huoneessa hän näki heti sisäänastuessaan joukon merimiehiä, jotka nyökkäsivät hänelle nähdessään hänen merimiespukunsa; @@ he näyttivät olevan yankee-poikia.