Unessa vaipui hän ikäänkuin toiselta tyveneltä, pehmeältä ja suloiselta höyhenpatjalta yhä toiselle, vaipui äärettömiin…
VI.
Gertrud istui ulkona puutarhan portailla ja puhdisti mansikkamaasta poimimiansa marjoja, ja rouva oli muuttanut vitsatuolinsa ulos ja istui nyt kiintyneenä Thiersin vallankumouksen historiaan.
"Käsitätkö sinä äiti, miten Johnstonilaiset luonaan saavat sijaa stiftiamtmanille", ihmetteli Gertrud, — "nyt kun heillä on sekä vanha rouva Macolm että tehtaanhoitaja vierainaan?"
"Heille ei se tuottane suurtakaan huolta, — onhan stiftiamtmani Johnstonin vaimo vainajan sukulainen. Ja mitäpä yhdestä yöstä — näin herttaisella kesä-ilmalla… Onhan heillä esimerkiksi uusi puutarhakamari."
"Mutta eihän se edes ole valmis vielä! — ja vaikka sinne vuoteen nostaisivatkin, niin eivät suinkaan voi käskeä häntä tyhjään huoneesen."
"En ensinkään ole varma, tokko Johnston siinä suhteessa on niinkään tarkka… He ovat niin siunatun suoria ja varmoja käytöksessään — tarkoitan juuri niinkuin ihmisten tulee olla toisiansa kohtaan; olemmehan me kyllä vaan paljaita ihmisiä kaikki tyyni"…
"Niin kyllä ihmisiä, äiti!… Mutta siinä on kuitenkin isä oikeassa, että Johnston yhtä hyvin voisi yhdellä kerralla rakentaa itselleen kunnollisen suuren talon kadun alapäähän, — onhan hänellä nyt varoja vaikka kuinka, — sen sijaan että nyt paikkailee ja jatkaa vanhaan yhden huoneen erällään."
"Näetsen rakas lapsi — hänellä ja isällä on niin peräti erilaiset luonteet; Johnstonia eivät huvita uudisrakennukset. Tapojansa hän varmaankaan ei muuta, vaikka miten vaurastuisi… Ja varsin hyvin ymmärrän, ett'ei häntä sen enempää kuin noita vanhoja tehtaalta tuotuja kalujakaan huvita uljastella komeissa, vasta maalatuissa ja vasta verhotuissa huoneissa alaalla kaupungissa. Vanhat haavat, jotka seisovat hänen talonsa takana — ja puutarha, jonka hän on kuntoon saanut, — en suinkaan minä usko, että hänen on helpompi muuttaa niiden luota nyt, elettyään niiden seurassa raskaan ajan, — kuin ennen itse tehtaasta"…
"Minä arvelen", keskeytti Gertrud äitinsä mietteet, — "minä arvelen, että varmaan he perältäkin majoittavat hänet Abrahamin ullakkokamariin… Onhan siellä katto matala ja seinillä monenlaisia merkillisiä tapetteja", hymyili hän; — "mutta se näkyala, joka sieltä on kaupungin yli vuonolle —"