He seisoivat reen vieressä vähissä vaatteissa jäisessä pakkasessa ja tarkastelivat Liinukan reisiä ja nostelivat sen vasenta takajalkaa. He seurasivat sitä talliin vielä tarkempaa tutkimusta tehdäkseen.
Kun palasivat sieltä, olivat he kiivaassa väittelyssä.
"Sen minä sanon, että yhtä suurella syyllä voit sanoa sillä olevan räkätautia takajaloissa… Jos et paremmin ymmärrä ihmisten parantamista kuin hevosten, niin en anna neljää äyriä koko tohtorin tutkinnostasi."
… "Se sinun Ruskeasi, Jäger! Kummallistapa ruokaa se syö. Eihän se toki mahtane pelkkiä seimenlastuja syödä?" ilkkui tohtori veitikkamaisella ivalla.
"Mitä? — näitkö sinä sitä, sen … lurjus!"
"Kuulinhan sitä, kuulin, — panihan se kuin saha siellä pilttoossansa.
Mokoma junnari on sinua veijannut oikein hyvänpäiväisesti!"
"Eikä niinkään, ei niinkään! Vuoden kuluttua se jo on yhtä komea kuin muutkin Jägerin hevoset… Mutta sen sanon, että hyvän kaupan teit, kun ostit Liinukan viidelläseitsemättä."
"Kuudellakymmenellä ja harjakannu päälliseksi … mutta minä en sitä möisi, vaikka tuossa paikassa siitä antaisit sata!"…
Edustuvassa odotti rouva.
Aslak oli telannut jalkansa viime torstaina hirsimetsässä, — rouva oli sitonut haavan; — ja itsellinen Andres makasi keuhkokuumessa; lukkari oli käynyt iskemässä suonta; lapsia oli tupa täynnä … mikä tulisi neuvoksi jos isä kuolisi!