Tohtorihan erityisesti kielsi minua edeltäpuolisen ryhtymästä mihinkään, joka voisi minua vähänkin rasittaa. Ja minun täytyy sanoa, että tuo tuuma pesu- ja silityslaitoksesta on kauvan ollut sydämmelläni. — Mutta, onko sitä kannatettava?…
Karna. Tietysti, äiti, kun se kerran on sydämmelläsi.
Rouva. Ja siinä tapauksessa, miten paljolla?… Miten paljon tohdin ottaa vastuulleni ja pyytää Wulffieltä?… Ihan jo hiki nousee sitä ajatellessa.
Karna. Niin, äiti, aina sinä hikoilet kahden valittavan välillä. Kunpa joku voisi sinut siitä parantaa.
Rouva. Omatunto, lapseni. Mitä enemmän sitä tottelee, sitä voimakkaammin se puhuu.
Selma. Isä päätti eilen kirjoittaa viisi sataa kruunua.
Karna (äkkiä). Ja minun isäni sanoi aamulla, että äiti yrityksen alkuunpanijana panisi siihen tuhannen.
Rouva. Mitä, etkä ole sanonut sitä ennemmin, lapsi! Kokonainen taakka putoaa hartioiltani.
Lämpimästi.
— Niin, Wulffie on ritarillinen…