Selma. Kun isä saa kuulla, että yritys on niin hyvissä varoissa, luulen minä, että hän vielä miettii, ennenkun hän —
Tyytymältömästi Karnalle.
Minä luulin, että sen tapainen kilpailu jo olisi lopussa meidän perheittemme välillä!
Elina (kaataa taas vähän lihalientä äidille). Juo äiti, sinä tiedät, että se vahvistaa sinua. Tämä pieni tilkka vaan! Selma, katsos, ei kukaan osaa hoitaa häntä niinkuin minä… Eikös niin, äiti?
Syleilee äitiä.
Äiti, äiti kultani! Eikä kukaan osaa valmistaa voileipääsi niin maukkaasti kuin minä?
Rouva (huoaten). Niin, sinä minun kultamuruni, rakkautta täynnä aamusta alkaen viimeiseen iltasuuteloomme. Se on niin kuvaavaa, kun setä Mads kutsuu sinua Angela'ksi.
Elina. Enkä milloinkaan mene kihloihin, enkä pois luotasi niinkuin Selma… Enhän äiti?
Karna. Pyh, puh — hu — uh?
Rouva. Mitä tuo on, Karna?