Karna. Minä vaan hieroin yhtä geraniumin lehteä sormieni välissä, ja se haisi niin ummehtuneelta… Puutarhuri! — tulkaa tänne ja ottakaa ja siirtäkää se verannalle.
Puutarhuri (ottaessaan kukan). Tämä tuore geraniumi! ummehtuneelta?
Hieroo yhtä lehteä ja haistelee sitä.
— Neidillä taitaa olla omituiset hermot, vika hajuaistimissa!… Seuraus kaikellaisista hajuvesistä…
Kantaa kukan verannalle.
Karna. Ei meillä ole hätää, ymmärrätkö, Selma, joilla on sekä tohtori että hovimestari talossa!
Selma. Niin, kyllä minun täytyy sanoa, että hän on hyvin rohkeapuheinen herrasmies. Mutta, kun te voitte semmoista kärsiä, niin —
Rouva. Kyllä sitä oppii antamaan anteeksi yhtä ja toista, Selma. Hän on oikea nero alallaan. Sinä et voi aavistaa, miten Wulffie pohjaltaan nauttii kaikista hänen päähänpistoistaan ja tuumistaan.
SETÄ MADS, vanhempi herra valkoisessa, villasessa kesäpuvussa, panamahatussa ja päivävarjo kädessä, nousee yskien rappusia verannalle.
Selma. Eikö mitään ulkomaanpostia vielä, setä Mads?