Elina (tulee sisään vasemmalta). Karna, Karna, — oletko täällä? Äiti tahtoo, että tuomme tänne pullon vanhaa satavuotista madeiraa, ja juomme Ottarin kunniaksi, sittenkun ne ovat valmiit siellä konttorissa ja ovat allekirjoittaneet yhtiökirjan. Setä Mads meni puutarhurin luo hakemaan vähän tuoreita kukkia koristeeksi. Ja sitten annetaan palvelijoillekin virvoituksia. — Voi, minä olen oikein juhlatuulella tästä kaikesta, kuuletko! Tästähän syntyykin aivan täydellinen muutos… Ajattele, kun Ottar ottaa isältä kaikki huolet, niin ei äidin aina tarvitse hätäillä ja aina kuulostella, kun isä tulee, onko tekeillä jotain ikävää…
Palvelustyttö tuo sisään tarjottimen, jolla on viiniä ja laseja, ja asettaa sen pöydälle. Elina järjestää ja puuhailee
Kuules, Miina, teidän pitää kaikkien tulla sisään onnittelemaan Ottaria ja juomaan hänen maljansa.
Palvelustyttö. Häntä kai kutsutaan sitten konsuliksi ja päälliköksi, neiti? — Sitä olemme arvelleet.
PUUTARHURI tuo sisään kimpun ruusuja. Palvelustyttö poistuu.
Elina (ottaa kukat ja katselee niitä). Ihania ruusuja, puutarhuri!
Puutarhuri. Niin, kauniita ne ovat, Elina neiti, ne ovatkin viimeiset, jotka tähän taloon tuon.
Elina Viimeiset? Mitä?
Puutarhuri. Niin, sitä vaan, että huomenna niitä on tuomassa toinen. — Rahalla saa niin monta puutarhuria kuin vaan tahtoo, ettekö sitä tiedä!
Karna säpsähtää. Seisoo silmänräpäyksen ja katsoo häneen. Ottaa sitten, kuin tahtomattaan yhden sinisistä kukista ja pistää rintaansa.