Elina. Mitä te tarkoitatte, Hein?
Puutarhuri (hämmentyneenä, sammaltaa). Minä tarkoitin… tarkoitin… Olen tuonut niin paljon ruusuja. Tästä lähtien tuon vaan sinisiä kukkia…
Kiiruhtaa alas puistonrappusia.
Karna seisoo silmänräpäyksen kuin huumautuneena. Hymyilee sitten ivallisesti ja repäsee kukan rinnastaan.
En ainakaan minä huoli hänen kukistaan!
Setä Mads (tulee sisään puistonrappusia). Aah, — viinit jo pöydällä!… Atlantinmeren suolaama vanha Madeira maistuu ihanalta, ihanalta. Me vaan juomme mitään puheita pitämättä…
Karna (vallattoman iloisesti). Sanoppas minulle, setä Mads, — Amsterdammissako vai Leedsissäkö sinulla oli se vaikea rakkaudentautisi? — Sinähän paranit siitä kahdeksassa päivässä?
Setä Mads. Elä nyt, — se kesti paljoa kauvemmin. Se oli niitä syöpäläisiä, joita ei tahdo saada millään lähtemään.
Karna. Ja sinun isäsi täytyi sitten tulla päästämään sinua pinteestä… Mutta se pähkinä taisi olla kovanlainen purtava, kuules setä Mads?
Setä Mads. Niin oli, — yksi niitä pähkinöitä, joita purressa saa hammastaudin koko elämäkseen.