Setä Mads (kääntyen vuoroon jokaiseen naisista). Rakas, rakas, Linda. Karna kulta, kuulkaa toki, — olkaa järkeviä ihmisiä… Tuota, — sehän ei ole muuta kuin mitä koko maailma tekee! Jos ei Wulffie ottanut voittoa niin otti sen toinen. Se on kuin pisara meressä… Atlantinmer —
Karna (kiivaasti Setä Madsille). Vaiti! — Vaiti! —
Ottariin kääntyen.
— Sano, että valehtelet, Ottar! —
Polkien jalkaa.
— Olet tullut hulluksi — raivoat!
ROUVA heittäytyy sohvaan, peittäen kasvonsa käsiinsä.
Elina (kumartuu hänen ylitseen, huutaa). Äiti! — Äiti! —
Karna seisoo ja katsele Ottaria, joka istuu huojuen epätoivoisena tuolissaan.
Konsuli (astuu sisään). Mitä mielettömyyttä tämä on! Minun täytyy sanoa, että minun kiihoittunut herra poikani — ja jumalan kiitos ei vielä yhtiökumppanini! — ymmärtää asettaa asiat ylösalasin! Rakas Linda, etkö ymmärrä, että tässä on kysymys kauppaliikkeestä, jota harjoitetaan yli koko maailman. Osakkeet ostetaan niiden hinnan mukaan, eikä suinkaan sen liikkeen luonnon mukaan, sen yrityksen mukaan, johon se on pantu, ja — jos se on Austraaliassa tai Patagoniassa — samantekevä! — valitaan vaan edullisimmat. Se on yksinkertainen, jokapäiväinen pörssiasia. Kilpailu on kaupassa kaiken pohja ja perustus, ja siihen, josta ihmiset eivät välittäisi, siihen ovat he pakoitetut! — Siinä ei auta yksityisen vastustus.