Kun vaan menisivät portin kautta, — eivät toki aikone tulla aivan talon läpi!
Karna (vääntelee käsiään). Voi isäni! Kauheata, kauheata —
Konsuli. Ne tuijottavat niin… Ja kuule, kuule, miten ne ulvovat —
Repii mielettömänä tukkaansa.
Se on hautausvirttä se!
Pitää käsiään silmillään ja korvissaan ja vaipuu tuoliin. Nousee raivostuneena, napittaa tapansa mukaan tiukasti takkinsa yli rinnan, mutta kieroon. Nostaa uhkaavana kätensä. Kovalla käskevällä äänellä.
Sikamaisen suurta kielten sekasotkua… Käyttäytyvät kuin olisivat humalassa ruumisvaatteissaan… Ei sellaista sovi tarjota Wulffie ja kumppanille!
Karna (syöksee hurjasti puutarhurin luo ja peittää päänsä hänen rintaansa). Hein, — Hein!
Esirippu laskee.