Jakob oli alkanut pitää tuosta pojasta. Elisabet olisi totisesti voinut valita huonomman.
Häntä harmitti Johan Henrikin veltto työskentelytapa — poika otti asian kovin mukavalla kannalta, ja hän rupesi pitämään häntä hiukan silmällä ja valvontansa alaisena, vaikk'ei se ollut nuoresta herrasta erittäin mieleen. Sanoivathan opettajat, Hansen ja Jentoft, että poika luki. Mutta aina vain valui tupakansavua hänen pihan toisella puolella olevan huoneensa puoliavoimesta ikkunasta, ja yks kaks tuli tuttavia, joille oli tarjottava lasi olutta. Aina niin siunatun runsaasti aikaa!
Arkihuoneessa ollessaan hän vain askaroi maatilalle rakennettavan ja jo alullepannun huvilan piirustusten ja luonnosten kimpussa.
Tämä kaikki hermostutti Jakobia juuri nyt, jolloin hän olisi mieluummin lykännyt huvilan rakentamisen ensi vuoteen, kunnes taas puutavarain hinnat alkaisivat nousta. Ulkomaan markkinat olivat tällä haavaa täynnä tavaraa, niin että oli mahdoton saada kunnollisia hintoja. Mitä varten sitten hankkia uusia menoja! Hänellä oli totisesti yllin kyllin huolta ja raha oli nykyjään kallista.
Hän ei voinut päästä vapaaksi jonkinlaisesta huolestumisesta, minkä aiheuttajana oli eräs Varaasin metsän yhteisistä asiakumppaneista, tilanomistaja Vingaard. Sitä miestä pidettiin, jos ketään, vakavaraisena — toivottavasti oli kaikki vain puhetta; mutta tosiaan liikkui erinäisiä huhuja takuista ja pulaan joutumisesta…
No, sehän oli sellaista, johon oli viisainta olla kajoamatta ennen aikojaan — tuli vain pysyä vaiti… Mutta olisipa ihme, ellei hän, jahka kuollut aika hintojen alalla on ohi, pääsisi hänestä eroon… Hän oli todellakin vähän säikäyksissä.
— Mutta Johan Henrikin huolettomasta sielusta oli ihan samantekevää, mistä rahat tulivat! Jakob näki hänen istuvan arkihuoneessa puolet iltapäivää paperikääröt edessään pöydällä, miettien ja tutkien; sai arkkitehti Holmin puolelleen tekemään uusia luonnoksia ja piirustuksia ja lopuksi Aletten ja kaikki muut ihan intoihinsa. Perustus oli välttämättä oleva valmis, ennenkuin maa menee routaan — ja hirret vedätetään paikalle kelin tultua!
Totta tosiaan ei saattanut käsittää, mitä isällä oli sitä vastaan, että soma sveitsiläiskuosinen huvila seisoisi valmiina syksyyn mennessä…
— Mieliala laskeutui koko lailla painuksiin, kun Jakob eräänä iltana, vähääkään perustelematta, lyhyesti ja päättävästi ilmoitti panevansa tätä hommaa vastaan, josta he kaikki olivat niin kovin iloinneet.
Johan Henrik sanoi selvään kaikki, mitä sanottavaa oli, äiti oli niin täydellisesti hänen puolellaan, suunnitelma kaikin puolin niin mainio ja kunnossa; mutta hän puhui kuuroille korville; vihdoin hän lähti mielenosoituksellisen kuuliaisena vihellellen omaan huoneeseensa, ja Viking nykäisi, hiukan liian kovaan paukauttaen, oven perässään kiinni.