… »Ei ole koskaan ennen tapahtunut», sanoi Alette seisoessaan portailla salaneuvoslaisia saattamassa, »etteivät he olisi jääneet yhdennenkolmatta, tädin syntymäpäivän yli, täällä käydessään. Ei puhettakaan siitä, että setä ja täti lähtisivät pois ennen. Vai mitä, Jakob?»
»Ei tietystikään»…
Jakob auttoi oikeusneuvoksen vaunuihin, jotka lähtivät vierimään pois.
* * * * *
»Kaksitoista — viisitoista — kolmekymmentä — yksikahdeksatta … kaksitoista — viisitoista — kolmekymmentä — yksikahdeksatta»…
Tobiesen oli alkanut koneellisesti laskea yhteen kassakirjan numerorivejä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Hänet oli vallannut jonkin vaaran ahdistava aavistus.
Oli alkanut kuulua huhuja, että Mathiesenkin oli nurin…
Katse tähyili ja vaani, tiesikö jo hänen päämiehensä tästä mitään.
Tämä istui sisäkonttorissa ja suori entiseen tapaansa kirjeitä ja lähetyksiä tai tuli silloin tällöin ovelle pyytämään Tobiesenilta jotakin paperia, joka oli haettava käsiin konttorin hyllyltä.
Tänään hän kuitenkin sulki oven, joka muulloin aina sai olla raollaan, niin että hän saattoi puhella Tobisenille siitä.