»Teit hyvin, kun tulit, Jörgen», virkkoi Jakob hiljaa, tullen Berveniä vastaan ja puristaen hänen kättään pitkään ja hartaasti. — »Muuten on laitani huono», sanoi hän ja katsoi ystäväänsä suoraan silmiin.
»No niin — näetkö — olen tullut tuomaan sinulle kirjallista tarjousta Tostie & Kumppanilta. He tahtovat ostaa koko Varaasin metsän»… Hän otti esille lompakkonsa… »Jos voit sitä käyttää, niin… Riippuu vain sinusta, tahdotko suostua siihen vai et. Tietysti hinta on alhainen.»
Jakob seisoi Bervenin edessä ajattelematta oikeastaan mitään. Hän luki Tostie & Kumpp:n tarjouksen ja katseli allekirjoitusta ja tunsi vain, sitä myöten kuin hänen katseensa seurasi kirjoitettuja rivejä, miten hän alkoi vitkaan nousta ikäänkuin elevaattorin nostamana eri kerrosten läpi ylös vakavaraisuuden valtakuntaan. Hän painautui kantapäilleen ikäänkuin pysyttääkseen itsensä tasapainossa, ja kävi aivan kalpeaksi, kunnes veri nousi päähän, niin että korvat suhisivat.
»Tämä tietää sitä, että olen pelastettu, Jörgen!» hän melkein kuiskasi äänellä, joka pusertautui hänen rintansa syvyydestä… »Niin, niin, se merkitsee, että tässä seisoo Jakob Mörk taas omilla jaloillaan sinun edessäsi! — ja ikuisesti, ikuisesti olen sinua kiittävä siitä, Jörgen!»
Hän alkoi kävellä edestakaisin lattialla, lyhyesti ja vähän väliä keskeyttäen. Vaivoin hän sai hillityksi liikutuksensa.
»Sinä siis huomasit, että asiat olivat hullusti, Jörgen?»
»Niin, tietysti, kun Mathiesen meni kumoon»…
Berven oli jättänyt hatun päähänsä. »Minä pistäydyn täällä taas parin päivän perästä, palatessani, Jakob! Saat sillävälin koettaa sulattaa tuota alhaista tarjousta!» kuului hiukan hermostuneen lystikkäästi, kun hän oli jo rientämässä ulos. —
— — Jakob oli saattanut Berveniä rattaille ja nähnyt hänen lähtevän.
Pelastettu! — turvattu … humisi hänen sisässään, kun hän nopeasti juoksi portaita ylös.