»Minun pitäisi ensin tuntea juttu, ymmärräthän.»
»Niin nähkääs, herra asianajaja, se oli nyt alun pitäen niin, että he kielsivät minulta kauppakirjan taloon, vaikka minulla on kontrahti.»
»Mihinkä taloon?»
»Niin, nähkääs, herra asianajaja, jotta pääsisitte oikein asian perille, täytyy minun kertoa, että isäni ja Jonsrud vaihtoivat tiloja. Niin, sen he tekivät.»
Letan kasvot vilahtivat hänen silmiensä edessä. Kertomus saattoi venyä pitkäksi… Mutta olihan tässä juttu tarjona.
»Kuulehan, mikä sinun nimesi on», keksi hän pelastuksekseen.
»Mobergejä minä olen, Halvor Moberg.»
»Kuulepa, Halvor, jos tahdot, että minä rupean juttuasi selvittelemään, niin voin käydä täällä jonakin päivänä, ja sitten sinä vuokraat minulle veneen. Vaimoni — minulla on sellainen kiltti pikku vaimo, näetkös — tahtoisi mielellään lähteä minun kanssani kalastelemaan, se olisi hänestä hauskaa. Ja sitten voimme jutella asiasta niin paljon kuin haluat.»
»Niin kyllä, on minulla venekin, ja kyllä kai me vuokrasta sovimme … enhän minä sitä… Mutta minä tahtoisin mielelläni puhua herra asianajajan kanssa toisestakin asiasta. Olen näet tässä aikonut syksyllä lähteä Amerikkaan, poikani luokse näet, ja sitten —»
»Niin, siitäkin asiasta me juttelemme sitten, Halvor!»