»Tunnetko ollenkaan lännenpuoleisia metsiä?»
»Mutta nyt teenne ihan jäähtyy, herra Berven.»
»Kiitoksia paljon, rouva; juon sitä mieluimmin kylmänä, — tiedätkö, onko siellä suuria metsiä, jotka aiotaan myydä Anders Etnedalin pesän laskuun; niihin tekisi mieleni päästä käsiksi, näetkös. Siellä päin asuu näppärä metsäntuntija, yksi isäni entisiä lukijoita, jolta kyllä saan tarkempia tietoja.»
»Ole vain varuillasi; se väki ei juuri tunne toveruutta pelissä.»
»Noo, on minulla muitakin lähteitä, — ja osaanhan itsekin arvostella. Aion lähteä niitä katselemaan, kulkea ne ristiin rastiin, ruveta metsämieheksi.»
»Onko sinulla niiden seutujen karttoja?»
»On kyllä, tuolla matkalaukussani.»
»Tuopa tänne!»
He levittivät kartan pienelle sivupöydälle ja tutkivat sitä sekä pitkin että poikin, ennenkuin joutivat syömään taas.
Innoissaan he eivät huomanneet, että saivat uudet lämpimät lautaset linnunpaistia varten; juttelivat vain, vaikka Alette tarttui Jakobin sormeen muistuttaakseen häntä. Pieni ohimennen lausuttu kohteliaisuus erinomaisen paistihillon johdosta; mutta muuten ikäänkuin ei emäntää olisi talossa ollutkaan!… Alette olisi saanut panna tarjolle mitä hyvänsä — ei ollut olemassa muita kuin Berven ja Jakob.