»Kaikki hän tekeekin itse siellä ylhäällä», Alette huomautti. »Olen varma siitä, että hän se kosikin ja otti Krabben, kun näki, että mies kaipasi hoitajaa… Siellä meidän muuten kerran pitäisi käydä, he ovat jo pari kertaa kutsuneet.»
»Hm—m, niin kyllä» Jakob mumisi.
»Ei todellakaan ole hauskaa, kun sinun täytyy istua lukemassa näin koko ilta, Jakob!… Kello on jo kymmenen ja minua nukuttaa.»
»Pane vain maata, Lettaseni!»
Hän istui siinä vielä hetkisen haukotellen.
Vihdoin Jakob nousi ja meni täyttämään piipun uudestaan.
»Ei, nyt en enää jaksa odottaa, aloitatko toisen piipullisen, Jakob?»
Hän nousi väsyneenä ja kääri kokoon käsityönsä.
»Mene vain, ystäväni, minä tulen kohta, olen heti lopettanut.»
Letta seisoi epäröiden pöydän ääressä kynttilä kädessään.
»Niin, hyvää yötä sitten! Minä varmaan jo nukun, kun sinä tulet.»