»Kyllä minä kuuntelen.»
Hän aloitti hetken aprikoituaan kolmannen laulun, lempeä uhkuvan:
»Voiko ajatella mitään kauniimpaa kuin nämä Heinen sanat?»
Jakob ei vastannut.
Alette nousi pianon äärestä.
»Minä varmaankin häiritsen sinua laulullani tänä iltana, Jakob?»
»Et, rakkaani, jatka sinä vain niin kauan kuin sinua haluttaa» — kuului vähän hermostuneesti kirjan takaa.
Hän sammutti jotenkin äkkiä pianokynttilät ja istahti sohvaan puolipimeään, ulkopuolelle lampun valokehän. Häntä loukkasi suuresti, että Jakob noin vain luuli voivansa olla kuuntelematta, kun hän kuitenkin lauloi vain hänelle.
Hän istui kuunnellen sateen rapinaa ruutua vasten; silloin tällöin ajoivat kuormarattaat kolisten kadulla.
Vihdoin hän kuuli rouva Krabben tulevan portaita alas ja lukitsevan ulko-oven…