»Että saatotkin minua noin kiusata, Jakob» — Letta valitti itku kurkussa.
»Mitä nyt siitä välität, Letta! Sinullahan oli vallan erinomainen päivällinen», hän lohdutteli, »olet sentään reipas emäntä, sen minä sanon!»
Letan huulet vähän vavahtelivat.
»Istuin siinä kuin mikäkin maalitaulu, johon hän kerta toisensa jälkeen ampui niin hyvin kuin osasi…»
»Niin, näinhän minä, että koetit piilottautua liemimaljan taakse.»
»Minä istuin kuin tulisilla hiilillä … oikein pelkäsin, mitä hän aina uutta keksisi.»
»Hän tahtoi sinua vain mielistellä; hänestäkin sinussa oli jotakin pyhää.»
»Mutta eihän hän kuulu meidän seurustelupiiriin, sen kai sinä myönnät,
Jakob.»
»Suuri metsäkauppias, näetkö; sellainen saattaa olla hyväkin tuttavuus.»
»Sillä tavoin voimme saada koko konttorin tänne vieraisille… Emmehän toki vieraanvaraisuuttamme rahasta myö!» sanoi Letta harmistuneena.