Nyt hän tuli hiljaa ja kumartui kehdon puoleen, joka seisoi aivan lähellä sänkyä, niin että Letta saattoi koskettaa siihen kädellään.
Vaikeaksi kävi muuten Letalle näytellä osansa loppuun. Hän ei nyt voinut sietää Jakobin hyväilyjä; ja tämä seisoi siinä ja katseli häntä ja suuteli häntä koetteeksi otsalle, ennenkuin meni vuoteeseen, aivan kuin hänessä sittenkin olisi ollut jokin epäilys siitä, miten tuon unen laita oikeastaan oli.
Aikoiko Jakob todellakin ruveta nukkumaan ilman mitään selitystä!… Sydän löi yhä kovemmin ja kovemmin, niin että hän melkein itsekin sen kuuli.
Jakobin hengitys kävi yhä tasaisemmaksi.
Vihdoin Alette hiljaa nousi istualleen. Hän kumartui Jakobin puoleen tarkastaen häntä yölampun valossa.
»Jakob!» kuului hänen puoleksi rukoileva äänensä, ja hän laski kätensä varovaisesti hänen päälleen.
Mutta Jakob nukkui jo syvästi ja sikeästi pahasta omastatunnostaan huolimatta.
Hän itki pois surunsa ja pettymyksensä, ja kyyneleet vierivät runsaina ja polttavina. Hän laski päänsä Jakobin pään viereen…
Tuo keveä pieni suudelma… Kuinka hän nyt katui, ettei ollut herännyt, … olisi ollut heräävinään, — ja kiertänyt käsivartensa hänen kaulaansa…
— — Seuraavana aamuna hän heräsi siihen, että Jakob kiireesti kysyi palvelijattarelta, paljonko kello oli.