Ja tänä iltana näyttäytyessään konttorissa ilmoittaakseen Bervenille ja miehelleen, että nyt hän on valmis — heidän oli määrä kaikkien kolmen lähteä Böllingille — Alette oli viehättävämpi kuin milloinkaan.
Berveniä huvitti tarkata häntä tuolla kutsuissa. Siellä vasta, noin vieraisilla ollessaan, hän oli oikeassa olossaan, ikäänkuin kasvanut joksikin muuksi kuin minä hän kotona puoleksi välinpitämättömänä liikkui.
… Hänellä oli erikoinen, Berven olisi melkein sanonut keimaileva tapa ottaa askelet, mikä johtui selän suoruudesta ja teki hänen käyntinsä omituisen viehättäväksi.
Mitä … eihän hän nyt toki Jakobille veikistelle? Hän kulki todellakin hänen ohitsensa pari kertaa kuin sattumalta, vähän matkan päästä, ikäänkuin hän olisi laskenut tekemänsä vaikutuksen. Saattoi hyvinkin olla tuollainen naistemppu. Tämä oli joka tapauksessa hieman salaperäistä, sitä sieti vähän aprikoida… Ei, mutta … hm, hm!… keimailla Jakobille!… Haluaa musertaa seuraelämässä miehensä niin, että tämä muistaa sen vielä kotonakin, kun hän kulkee aamuröijyssä tai antaa miehen odottaa ruokaa, kunnes itsekukin lapsista on saanut tahtonsa täytetyksi…
— — Niin kaunis ja miellyttävä ja vilkas vaimo, joka epäilemättä on horjumattomasti kiintynyt mieheensä ja lapsiinsa, — jos tässä puutteellisessa maailmassa todellakin on olemassa kadehdittavan onnellisia avioliittoja, niin on varmaan Mörkin yksi sellainen!
Tällainen alkoi muodostua pysyväiseksi kohteliaisuudeksi, missä tämä rakastettu pari liikkuikin, ja kaikessa vaatimattomuudessaan oli heidän itsensä kummankin myönnettävä, etteivät he tietäneet mitään syytä kieltää sen todenperäisyyttä.
Joskin kaikki olivat päässeet eittämättömän yksimielisiksi tästä paikkakunnan onnellisesta tosiasiasta, oli sen sijaan Jörgen Berven käydessään tuon tuostakin ystävänsä kotona tehnyt sen huomion, että kyllä siinä sentään saattoi olla erinäisiä varjopuolia.
Hän oli nyt kerta kaikkiaan epäilijä ja väitti, että avioliittojen laita oli sama kuin kauppaliikkeittenkin. Vararikko tulee näkyviin vasta silloin, kuin sen *täytyy*, Annapa vain pulan tulla; — eikä kuitenkaan enimmistä aviohaaksirikoista syrjäiset saa mitään tietää, sillä ne päättyvät useammin kuin missään muualla kahdenkymmenenviiden, viidentoista tai viiden prosentin sopimukseen — suostutaan elämään niin hyvin kuin on mahdollista ja sietämään toisiaan — lasten ja sukulaisten ja häpeän välttämisen vuoksi tietysti! Jokaisen varsinaiseen eroon päättyvän avioliittovararikon osalle tulee kymmenen tällaista järjestelyä … tai, änkytti Berven, hunnutusta, jos niin tahdotte; se on niin peräti kuollutta kaikki tyyni!…
Jörgen Bervenin suuri elämänvaikutelma oli, että hänen vanhempainsa välit olivat hänelle avanneet tuollaisen kalkitun haudan. Hän oli lapsena luottanut vanhempiensa väliseen rakkauteen niin varmasti kuin siihen maahan, jolla hän seisoi, uskonut siihen kuin Jumalaan — — ja sittenkin oli eräänä päivänä maa murtunut hänen jalkojensa alta.
Ystävänsä suhdetta hän erityisellä harrastuksella seurasi. Se näytti todellakin alussa poikkeukselta. Kaikenlaisten pikku seikkojen johdosta, joita saattoi sattua hänen siellä ollessaan, hän kuitenkin vähitellen oli alkanut tehdä johtopäätöksiä — omaksi opikseen — että oli sentään paljon tinkimisen varaa mitä tämän suhteen ihanteelliseen täydellisyyteen tuli.