Muista tekijää koskevista seikoista antavat lukijalle tietoa kirjan ensimmäiset sivut.

Richard Sympson.

KAPTEENI GULLIVERIN SERKULLEEN SYMPSONILLE KIRJOITTAMA KIRJE

Toivon sinun vaadittaessa julkisesti tunnustavan, että minua usein ja innokkaasti kehoittamalla sait minut julkaisemaan sangen hataran ja epätäsmällisen kertomuksen retkistäni ja että käskin sinua palkkaamaan jonkun ylioppilaan jommastakummasta yliopistosta järjestämään papereita ja korjaamaan tyyliä, kuten serkkuni Dampier kehoituksestani teki julkaistessaan kirjansa Matka maan ympäri. En kumminkaan muista valtuuttaneeni sinua suostumaan siihen, että jotakin jätettäisiin pois, vielä vähemmin siihen, että jotakin lisättäisiin. Mitä viimeksimainittuun seikkaan tulee, kieltäydyn senvuoksi vastaamasta mistään sellaisesta, varsinkaan eräästä Hänen Majesteettiansa, kaikkein autuaimmassa ja kunniakkaimmassa muistossa olevaa kuningatar Anna-vainajaa koskevasta kohdasta, vaikka kunnioitin ja arvostin häntä enemmän kuin ketään inhimillistä olentoa. Sinun tai sinun lisäilijäsi olisi kumminkin pitänyt käsittää, ettei ollut tarkoitukseni mukaista eikä soveliastakaan ylistää mitään ihmissukuun kuuluvaa eläintä isännälleni houyhnhnmille. Sitäpaitsi asia on aivan perätön, sillä ollessani Englannissa eräinä Hänen Majesteettinsa hallitusvuosina havaitsin hänen jättävän hallituksen pääministerin hoidettavaksi, vieläpä kahdenkin pääministerin, toisen toisensa jälkeen; toinen heistä oli Godolphinin, toinen Oxfordin lordi. Olet siis antanut minun sanoa asian, jota ei ole. Samoin olet Suunnittelijoiden akademiasta kerrottaessa ja erinäisissä muissa esitykseni kohdissa joko jättänyt pois joitakin olennaisia seikkoja tai kaunistellut tai muuttanut niitä, niin että tuskin tunnen omaa teostani. Kun aikaisemmin eräässä kirjeessäni jotakin tästä huomautin, suvaitsit vastata, että pelkäsit sellaisten kohtien herättävän pahennusta, että vallassaolijat pitivät erittäin tarkasti silmällä painotuotteita eivätkä ainoastaan älynneet sellaisia seikkoja, vaan rankaisivatkin jokaisesta, joka näytti vihjaukselta (niin luulen sinun asiaa nimittäneen). Mutta miten ihmeessä olisikaan sitä, mitä olin puhunut jo monta vuotta sitten ja suunnilleen viidentuhannen meripeninkulman päässä, toisessa valtakunnassa, voitu sovittaa mihinkään niistä yahooista, joiden sanotaan nyt laumaa hallitsevan, varsinkaan, kun olin tuon sanonut aikana, jolloin en paljoakaan ajatellut tai pelännyt sitä onnettomuutta, että joutuisin jälleen elämään heidän joukossaan? Eikö suurin valittamisen syy ole minulla, kun näen noiden samaisten yahooiden istuvan vaunuissa, joiden eteen on valjastettu vetojuhdiksi houyhnhnmejä, ikäänkuin viimeksimainitut olisivat elukoita ja ensinmainitut järjellisiä olentoja? Niin luonnottoman ja inhoittavan näyn välttäminen olikin eräs tärkeimpiä syitä siihen, että vetäydyin tänne.

Tämän katsoin soveliaaksi sanoa sinulle, mitä tulee sinuun itseesi ja sinulle osoittamaani luottamukseen.

Valitan vielä harkitsemattomuuttani, kun suostuin sinun ja muutamien muiden henkilöiden hartaiden kehoitusten ja väärien perustelujen vuoksi, aivan vastoin omaa vakaumustani, retkiäni koskevan kertomuksen julkaisemiseen. Koeta muistaa, kuinka monet kerrat, sinun selittäessäsi yleishyvän sitä vaativan, kehoitin sinua ajattelemaan, etteivät mitkään neuvot ja esimerkit voi vähimmässäkään määrässä parantaa tätä eläinlajia, yahooita. Se on nyt aivan ilmeistä, sillä enhän näe edes tässä pienessä saaressamme väärinkäytösten ja vääryyksien täydellisesti tauonneen, kuten oli syytä odottaa tapahtuvan; päinvastoin: vaikka on kulunut enemmän kuin puoli vuotta varoitukseni julkaisemisesta, ei kirjani ole ainoassakaan kohdassa vaikuttanut tarkoitukseni mukaisesti. Minä kehoitin sinua kirjeellisesti ilmoittamaan, milloin puolueet ja lahkokunnat oli hävitetty, tuomarit olivat oppineita ja oikeamielisiä, asianajajat rehellisiä ja vaatimattomia ja edes hiukan tervejärkisiä, Smithfield täynnä huikean korkeita lakikirjojen polttorovioita, nuorten aatelisten kasvatus täydellisesti uudistettu, lääkärit karkoitettu, naaras-yahoot siveitä, kunniallisia, rehellisiä ja hyvä-aistisia, korkeitten hallitusviranomaisten hovit ja vastaanotot kerrassaan lakkautetut, järki, ansiot ja oppi palkitut, kaikki häpäisevien suorasanaisten ja runomittaisten painotuotteitten julkaisijat tuomitut syömään vain omia villojansa ja sammuttamaan janoansa omalla musteellaan. Rohkaisevat sanasi saivat minut varmasti odottamaan näitä ja tuhansia muita uudistuksia, jotka muuten olivatkin selvästi johdettavissa kirjassani antamistani neuvoista. Ja täytyyhän myöntää, että seitsemän kuukauden aika oli riittävä kaikkien niiden paheiden ja mielettömyyksien korjaamiseen, jotka yahooita vaivaavat, jos heidän olemuksessaan olisi vähintäkään taipumusta hyveeseen tai viisauteen. Sinä et kumminkaan ole missään kirjeessäsi sellaista tietoa minulle lähettänyt, vaan olet päinvastoin kuormittanut postintuojaamme joka viikko häväistyskirjoituksilla, selityksillä, mietelmillä, muistutuksilla ja lisäyksillä, joissa havaitsen itseäni syytettävän siitä, että tarkoitan suuria valtiomiehiä, halvennan ihmisluontoa (niin ne yhä vielä uskaltavat sanoa), ja häpäisen naarassukupuolta. Huomaan myös, etteivät noiden kääröjen kirjoittajat ole yksimielisiä, sillä toiset eivät salli minun olevan omien retkieni kirjoittajan ja toiset väittävät minun sepittäneen teoksia, joita en edes tunne.

Huomaan vielä kirjanpainajasi toimineen niin huolimattomasti, että on sekoittanut eri matkojeni ja palausteni ajat ja päivämäärät. Hän ei ole merkinnyt oikeata vuotta, ei oikeata kuukautta eikä kuukaudenpäivää, ja minulle kerrotaan, että alkuperäinen käsikirjoitus on kirjani ilmestyttyä tuhottu. Minulla itsellänikään ei ole yhtäkään jäljennöstä, mutta olen kumminkin lähettänyt sinulle muutamia korjauksia, jotka voit ottaa huomioon, jos toinen painos joskus ilmestyy. Sittenkään en voi niistä vastata, vaan minun täytyy jättää asia arvostelukykyisen ja vilpittömän lukijan omaan vapaaseen valtaan.

Muutamat meri-yahoomme kuuluvat moittivan merikieltäni, sanovan sitä monessa kohdassa virheelliseksi ja vanhettuneeksi. En voi sitä auttaa. Kun olin nuorena ensimmäisillä matkoillani, opettivat minua vanhimmat merimiehet, ja minä opin puhumaan heidän tavallaan. Olen kumminkin myöhemmin havainnut, että meri_yahoot_, samoinkuin kuivalla maalla asuvat, taipuvat uudistushimoon sanallisella alalla, että heidän kielipartensa muuttuu joka vuosi, vieläpä niin, että muistan kotimaahan palattuani kyenneeni vain vaivoin ymmärtämään uutta murretta. Ja huomattakoon, että kun joku yahoo uteliaana saapuu Lontoosta luokseni uuteen kotiini, me emme osaa ilmaista toisillemme ajatuksiamme ymmärrettävällä tavalla.

Jos yahooiden arvostelu voisi jotenkin minuun vaikuttaa, olisi minulla suuri syy valittaa, että muutamat niistä uskaltavat otaksua retkieni kirjan olevan pelkkää omien aivojeni keksintöä, vieläpä ovat viittailleet siihenkin suuntaan, ettei houyhnhnmejä ja yahooita ole olemassa enempää kuin Utopian asukkaita.

Minun täytyy kuitenkin tunnustaa, että mitä tulee Lilliputin, Brobdingragin (niin näet nimi on luettava eikä virheellisesti Brobdingnag) ja Laputan kansoihin, en ole milloinkaan kuullut yhdenkään yahoon menetelleen niin häikäilemättömästi, että olisi väittänyt niitä olemattomiksi tai niistä kertomiani seikkoja pätemättömiksi; kertomuksen totuus näet on välittömästi vakuuttava. Ja onko kertomukseni houyhnhnmeistä ja yahooista vähemmän todennäköinen, kun tässäkin kaupungissa on viimeksimainittuja monia tuhansia, jotka eroavat Houyhnhnmein maassa elävistä eläinveikoistaan vain sikäli, että jollakin tavalla toisilleen loruilevat eivätkä kulje ilkialastomina? Minä olen kirjoittanut heitä parantaakseni, en saavuttaakseni heidän hyväksymisensä. Heidän koko rotunsa yksimielinen hyväksyminen merkitsisi minulle vähemmän kuin tallissani asuvien kahden rappeutuneen houyhnhnmin hirnahdus, sillä nämä, vaikka ovatkin suvustaan huonontuneet, opettavat minulle yhä joitakin hyveitä, ilman minkäänlaista paheen sivumakua.