Vihdoin taataan mainitulle Vuori-Ihmiselle, hänen juhlallisesti vannottuaan noudattavansa kaikkia ylempänä määriteltyjä ehtoja, päivittäin ruoka- ja juoma-annokset, jotka riittäisivät 1728 alamaisemme elatukseksi, vapaa pääsy Keisarillisen Henkilömme puheille sekä muita suosiomme merkkejä. Annettu palatsissamme Belfaboracissa hallituksemme yhdeksännenkymmenennenensimmäisen kuukauden kahdentenatoista päivänä.

Minä vakuutin valallani ja allekirjoitin nämä artiklat iloisin mielin ja tyytyväisenä, vaikka muutamat ehdot eivät olleetkaan niin kunnioittavat kuin olisin voinut toivoa, mikä seikka johtui yksinomaan valtakunnan amiraalin Skyresh Bolgolamin luihuudesta. Sitten kahleeni kohta avattiin, ja minä pääsin täyteen vapauteen; itse Keisari kunnioitti minua olemalla läsnä tässä toimituksessa. Minä osoitin kiitollisuuttani heittäytymällä pitkäkseni hänen jalkojensa eteen, mutta hän käski minun nousta. Lausuttuaan minulle useita armollisia sanoja, joita en tässä toista, jottei minua syytettäisi turhamaisuudesta, hän lisäsi toivovansa, että osoittautuisin hyödylliseksi palvelijaksi ja ansaitsisin täydellisesti sen suosion, joka oli hänen taholtaan jo tullut ja vastaisuudessa voisi tulla osakseni.

Lukija suvaitkoon huomata, että vapauttamisasiakirjan viimeisessä artiklassa Keisari määräsi minulle taattavaksi ruokaa ja juomaa sellaisen määrän, joka oli riittävä 1728 lilliputilaisen ylläpitämiseksi. Joitakin aikoja myöhemmin tiedustelin eräältä tuttavaltani hovilaiselta, kuinka he olivat johtuneet juuri tuohon lukuun, ja hän vastasi, että hänen Majesteettinsa matemaatikot olivat kvadranttia apunaan käyttäen mitanneet ruumiini korkeuden, havainneet sen kaksitoista kertaa suuremmaksi Lilliputin asukkaiden normaalikokoa ja päätelleet ruumiitten yhtäläisyyden nojalla, että minun ruumiini täytyi olla tilavuudeltaan ainakin 1728 heikäläisen veroinen, joten minä tarvitsin ravintoa niin paljon kuin tuo määrä lilliputilaisia elatuksekseen vaati. Tästä lukija havaitsee, kuinka älykästä Lilliputin väki oli ja kuinka viisaasti ja tarkoin heidän suuri hallitsijansa järjesti valtakunnan taloudelliset asiat.

NELJÄS LUKU

Lilliputin pääkaupunki Mildendo ja Keisarin palatsi kuvaillaan. Tekijä ja eräs valtiosihteeri keskustelevat valtion asioista. Tekijä tarjoutuu palvelemaan Keisaria hänen sodissaan.

Vapaaksi päästyäni oli ensimmäinen pyyntöni saada käydä pääkaupungissa Mildendossa. Keisari suostuikin mielellään toivomukseeni, mutta varoitti minua erikoisesti tekemästä vauriota asukkaille tai heidän asumuksilleen. Kaupungin väestölle oli julistuksilla annettu tieto saapumisestani. Kaupunkia ympäröivä muuri on puolikolmatta jalkaa korkea ja vähintään yksitoista tuumaa leveä, joten sitä pitkin voi huoletta ajaa parivaljakolla, ja sen kupeella kohoo lujia torneja aina kymmenen jalan päässä toisistaan. Minä astuin suuren Läntisen Portin yli ja kuljin varovasti sivuittain molempia valtakatuja, vain lyhyisiin liiveihin puettuna, koska pelkäsin nuttuni liepeiden vahingoittavan talojen kattoja ja räystäitä. Minä astelin äärimmäisen varovasti, jotten murskaisi ketään kadulle mahdollisesti jäänyttä maleksijaa, vaikka olikin erittäin ankarasti määrätty, että väestön tuli oman vastuunsa uhalla pysyä asunnoissaan. Ullakkoikkunat ja rakennusten katot olivat niin täynnä katselijoita, etten muistanut milloinkaan retkilläni nähneeni väkirikkaampaa paikkakuntaa. Kaupunki on rakennettu täsmälleen neliön muotoon, ja muurin jokainen sivu on viisisataa jalkaa pitkä. Molemmat suuret valtakadut, jotka leikkaavat toisiaan ja jakavat kaupungin neljään osaan, ovat viiden jalan levyiset. Pienemmät kadut ja kujat, joita en voinut kulkea, vaan jotka vain ohimennen näin, ovat leveydeltään kahdestatoista kahdeksaantoista tuumaan. Kaupungissa on sijaa viidellesadalle tuhannelle sielulle. Rakennukset ovat kolmi-, neli- ja viisikerroksisia. Myymälät ja torit ovat hyvin varustetut.

Keisarin palatsi sijaitsee keskellä kaupunkia, missä valtakadut leikkaavat toisiaan. Sitä ympäröivä muuri on kahden jalan korkuinen ja kahdenkymmenen jalan päässä rakennuksista. Hänen Majesteettinsa oli antanut minulle luvan astua tämän muurin yli, ja koska sen ja palatsin välillä oli laaja aukea alue, voin vaivatta tarkastella hallitsijan asumusta joka puolelta. Ulkopiha on neljänkymmenen jalan neliö, johon sisältyy kaksi pienempää pihamaata; sisimmän ympärillä sijaitsevat hallitsijan huoneet, joita olin kovin utelias näkemään. Se oli kuitenkin erittäin vaikeata, sillä molempien pihojen väliset suuret portit olivat ainoastaan kahdeksantoista tuumaa korkeat ja seitsemän tuumaa leveät. Ulkopihaa ympäröivät rakennukset olivat vähintään viiden jalan korkuiset, ja minun oli mahdoton kiivetä niiden yli tuottamatta vakavaa vauriota palatsille, vaikka kivestä hakatut seinät olivat jykevärakenteiset ja neljän tuuman paksuiset. Keisari puolestaan halusi kovin näyttää minulle palatsinsa komeutta, mutta se kävi päinsä vasta kolmen päivän kuluttua. Sillävälin minä kaadoin veitselläni muutamia parin sadan kyynärän päässä pääkaupungista sijaitsevan keisarillisen puiston suurimpia puita ja tein niistä kaksi suunnilleen kolmen jalan korkuista tuolia, jotka olivat kyllin lujat kestääkseen painoni. Kansaa varoitettiin jälleen, ja minä astelin taas kaupungin läpi kohti palatsia, molemmat tuolit kädessäni. Ehdittyäni ulkopihalle nousin seisomaan toiselle tuolille ja otin toisen käteeni, nostin sen katon yli ja sijoitin varovasti uiko- ja sisäpihan väliselle kahdeksan jalan levyiselle alueelle. Sitten astuin varsin mukavasti rakennusten yli tuolilta toiselle ja nostin tuolin jäljessäni käyrällä kepillä. Niin onnistuin pääsemään sisimpään pihaan, paneuduin kyljelleni, kumarsin kasvoni kohti keskimmäisen kerroksen ikkunoita, jotka oli sitä varten jätetty auki, ja näin mitä upeimmat suojat. Minä näin Keisarinnan ja nuoret prinssit ja prinsessat omissa huoneissaan, huomattavimpien seuralaistensa ympäröiminä. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsi hymyillä minulle erittäin suopeasti ja ojensi ikkunasta kätensä suudeltavakseni.

En kumminkaan tahdo ennakolta puhua asioista, jotka aion esittää lukijalle laajemmassa, nyt kohta painettavaksi valmistuvassa teoksessa. Siinä kuvailen tätä keisarikuntaa yleensä, sen syntyä, sen kehitystä pitkän hallitsijasarjan aikana, erikoisesti tehden selkoa sen sodista ja politiikasta, laeista, tieteistä ja uskonnosta, kasveista ja eläimistä, kansan erikoisista tavoista ja pitämyksistä sekä muista erittäin mielenkiintoisista ja hyödyllisistä seikoista. Tällä kertaa on varsinaisena tarkoituksenani vain kertoa sellaisista yleisöä tai itseäni koskevista tapahtumista ja olosuhteista, joita esiintyi minun suunnilleen yhdeksän kuukautta kestäneen oleskeluni aikana tässä valtakunnassa.

Eräänä aamuna, noin kaksi viikkoa senjälkeen, kun olin päässyt vapaaksi, saapui Reldresal, yksityisasiain pääsihteeri (kuten häntä nimitetään) minun luokseni, mukanaan vain eräs palvelija. Hän käski ajomiehensä odottaa matkan päässä ja pyysi saada puhutella minua tunnin ajan. Minä suostuin pyyntöön mielelläni sekä hänen arvonsa ja persoonallisten ansioittensa että myöskin hänen anomusaikoinani hovissa tekemiensä lukuisien ja hyvien palvelusten vuoksi. Minä tarjouduin paneutumaan pitkäkseni, jotta hän saisi mukavammin sanansa kuuluviini, mutta hän tahtoi mieluummin antaa minun pidellä itseään kädessäni keskustelumme ajan. Hän aloitti onnittelemalla minua saavuttamani vapauden johdosta, sanoi kukaties voivansa lukea asiaa jossakin määrin ansiokseen, mutta lisäsi kuitenkin, että elleivät asiat hovissa olisi olleet sillä kannalla kuin olivat, minä kenties en olisi päässyt vapaaksi niin pian. Miten loistavalta asemamme voineekin näyttää vieraan silmiin, lisäsi hän, meitä on kuitenkin uhkaamassa kaksi valtavaa vaaraa: ankara sisäinen eripuraisuus ja ulkoapäin ylen voimallisen vihollisen päällekarkaus. Ensimmäiseen seikkaan nähden tietäkää, että valtakunnassamme on ollut jo suunnilleen seitsemänkymmenen kuukauden aikana kaksi kiistelevää puoluetta, tramecksan ja slamecksan, joita mainitaan näillä nimillä, koska käyttävät jalkineissaan toinen korkeita, toinen matalia korkoja. Väitetään tosin, että korkeakorkoiset paremmin soveltuvat vanhaan valtiosääntöömme; mutta olipa sen asian laita kuinka tahansa, Hänen Majesteettinsa on kumminkin päättänyt käyttää yksinomaan matalakorkoisia hallituksessa ja kaikissa Kruunun viroissa, kuten epäilemättä olette huomannut; luonnollisesti olette myös nähnyt, että Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korot ovat ainakin drurria matalammat kuin kenenkään muun koko hovissa (drurr on mitta, joka vastaa suunnilleen neljättätoista osaa tuumaa). Näiden puolueiden välinen eripuraisuus on niin kiihkeä, etteivät he tahdo syödä eikä juoda enempää kuin keskustelukaan toistensa kanssa. Me otaksumme tramecksan-puolueen eli korkeakorkoisten lukumäärän oman puolueemme lukumäärää suuremmaksi, mutta valta on kokonaan meidän hallussamme. Epäilemme Hänen Keisarillisen Korkeutensa, Perintöruhtinaan, hiukan taipuvan korkeakorkoisten puoleen; ainakin voimme selvästi havaita, että hänen toinen korkonsa on toista korkeampi, joten hän näyttää onnahtavan. Kesken tätä sisäistä eripuraisuutta uhkaa meitä nyt hyökkäys Blefuscun saarelta, joka on maailman toinen suuri valtio, melkein yhtä suuri ja voimallinen kuin Hänen Majesteettinsa valtakunta. Sitä väitettänne, että maailmassa on toisia kuningaskuntia ja valtakuntia, joissa asuu teidänkokoisianne ihmisiä, epäilevät kovin oppineet miehemme, jotka ovat pikemmin sitä mieltä, että olette pudonnut maahan kuusta tai jostakin tähdestä. On näet varmaa, että sata niin suurta kuolevaista lyhyessä ajassa kuluttaisi loppuun kaikki Hänen Majesteettinsa alueella kasvavat maan hedelmät ja karjan. Sitäpaitsi ei kuudentuhannen kuukauden aikaa käsittelevissä historiateoksissamme mainita mitään muita seutuja kuin Lilliputin ja Blefuscun suuret valtakunnat. Nämä mahtavat vallat ovat, kuten olin juuri aikeissa teille kertoa, käyneet keskenään mitä kiivainta sotaa jo kuusineljättä kuukautta. Se sai alkunsa seuraavalla tavalla. Kuten kaikki hyvin tietävät, on alkuperäinen munansyöntitapa se, että kuori murretaan munan tylpemmästä päästä. Mutta nykyisen Majesteettimme isoisä sattui poikasena, alkaessaan kerran syödä munaa ja murtaessaan sitä ikivanhan tavan mukaisesti, leikkaamaan haavan sormeensa. Silloin hänen isänsä, Keisari, antoi julistuksen, jossa käski kaikkia alamaisiaan ankarain rangaistusten uhalla murtamaan munansa suipommasta päästä. Tämä laki kuohutti kansaa siinä määrin, että aikakirjamme tietävät kertoa senvuoksi syntyneen kuusi eri kapinaa, joissa eräs keisari menetti henkensä ja eräs toinen kruununsa. Näitä kapinahankkeita kiihtivät alinomaa Blefuscun hallitsijat, ja kapinan kukistettua pakenivat maastakarkoitetut aina mainittuun valtakuntaan. On laskettu yhdentoistatuhannen ihmisen eri aikoina suostuneen mieluummin kuolemaan kuin murtamaan munaansa suipommasta päästä. Tästä riidasta on kirjoitettu useita satoja suuria nidoksia, mutta tylppäpäisten kirjat on aikoja sitten julistettu kielletyiksi, ja puolueen kaikki jäsenet ovat lain mukaan mahdottomat mihinkään julkiseen virkaan. Näiden levottomuuksien vallitessa esittivät Blefuscun hallitsijat useasti muistutuksiaan lähettiläittensä välityksellä, väittivät meidän saavan aikaan hajaannusta uskonnossa rikkomalla suuren profeettamme Lustrogin Blundecralin (se on heidän Koraaninsa) neljännessäkuudetta luvussa esittämää perusoppia. Tätä pidetään kuitenkin tekstin mielivaltaisena tulkitsemisena, sillä sanat kuuluvat näin: Kaikkien oikeauskoisten tulee murtaa munansa soveliaammasta päästä. Mutta soveliaamman pään määrääminen olisi minun vaatimattoman käsitykseni mukaan jätettävä kunkin ihmisen omantunnon tai ainakin ylimmän esivallan asiaksi. Maasta paenneet tylppäpäät ovat saaneet niin paljon vaikutusvaltaa Blefuscun keisarin hovissa ja niin paljon yksityistä tukea ja yllytystä täällä olevilta puoluelaisiltaan, että valtakunnat ovat käyneet veristä sotaa kuusineljättä kuukautta vaihtelevalla onnella. Tänä aikana olemme menettäneet neljäkymmentä suurta sotalaivaa ja paljoa suuremman määrän pienempiä aluksia sekä kolmekymmentätuhatta parasta merimiestämme ja sotilastamme. Vihollisen kärsimä vahinko arvioidaan hiukan suuremmaksi. Nyt he ovat kuitenkin varustaneet suuren laivaston ja ovat parhaillaan aikeissa käydä hyökkäykseen ja nousemaan maihin, ja Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, joka erinomaisesti luottaa urhoollisuuteenne ja voimaanne, on käskenyt minua esittämään teille tämän kertomuksen valtakunnan tilasta.

Minä pyysin Sihteeriä vakuuttamaan Keisarille alamaisinta kunnioitustani sekä ilmoittamaan hänelle, etten katsonut muukalaisena olevani pätevä puuttumaan puolueiden välisiin kiistoihin, mutta että olin valmis henkeni uhalla puolustamaan hänen persoonaansa ja valtakuntaansa kaikkia päällekarkaajia vastaan.