Olin parhaillaan valmistumassa lähtemään vierailukäynnilleni Blefuscun keisarin luo, kun eräs huomattava hovilainen (jolle olin tehnyt hyviä palveluksia hänen jouduttuaan Keisarillisen Majesteetin kaikkein suurimpaan epäsuosioon) saapui taloni ovelle suljetuissa vaunuissa aivan salaisesti yön aikaan ja pyysi päästä puheilleni nimeään mainitsematta. Kantajat lähetettiin pois, ja minä pistin vaunut ja niissä istuvan Korkeuden nuttuni taskuun. Sitten annoin luotettavalle palvelijalleni määräyksen sanoa, että olin pahoinvoipa ja jo mennyt levolle, suljin taloni oven, sijoitin vaunut pöydälleni, niinkuin ainakin, ja istuuduin itse sen viereen. Kun olimme vaihtaneet tavanmukaiset tervehdykset, havaitsin hänen Korkeutensa kasvoissa erinomaisen huolestumisen ilmeen ja kysyin, mistä se johtui. Hän pyysi minua kärsivällisesti kuuntelemaan asiaa, joka koski erittäin läheisesti kunniaani ja henkeäni. Hänen esityksensä sisältö oli seuraavanlainen; minä näet merkitsin sen muistiin heti hänen lähdettyään.
Teidän tulee tietää, sanoi hän, että erinäisiä konseljin jäseniä on äskettäin kutsuttu koolle teidän tähtenne mitä suurimmassa salaisuudessa ja että Hänen Majesteettinsa on vasta kaksi päivää sitten tehnyt lopullisen päätöksensä.
Te olette hyvinkin selvillä siitä, että Skyresh Bolgolam (galbet eli valtakunnan amiraali) on aina tänne saapumisestanne saakka ollut leppymätön vihamiehenne. Hänen alkuperäisiä syitänsä minä en tunne, mutta hänen vihansa on suuressa määrin tuimentunut teidän Blefuscun-retkellä saavuttamanne suuren voiton johdosta, joka on himmentänyt hänen amiraali-mainettansa. Tämä korkea herra ja hänen kerällään Flimnap, valtiovarojenhoitaja, jonka mustasukkaisuudesta johtuva vihamielisyys teitä kohtaan on yleisesti tunnettu, kenraali Limtoc, kamariherra Lalcon ja oikeusministeri Balmuff ovat sepittäneet syytösartikloita, joissa viaksenne luetaan maanpetos ja muita kuolemalla rangaistavia rikoksia.
Tämä esipuhe sai minut niin kärsimättömäksi, että omat ansioni ja viattomuuteni hyvin tietäen aioin keskeyttää vieraani esityksen; mutta hän pyysi minua vaikenemaan ja jatkoi sitten:
Kiitollisena minulle tekemistänne palveluksista olen hankkinut täyden tiedon koko asiasta ja jäljennöksen syytösartikloista uskaltaen siten henkeni teidän hyväksenne.
SYYTÖSARTIKLAT
Quinbus Flestviniä eli Vuori-Ihmistä vastaan.
I ARTIKLA.
Vaikka Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Calin Deffar Plunen hallituksen aikana annettu määräys nimenomaisesti säätää, että jokainen keisarillisen palatsin alueella vettänsä erittävä henkilö on katsottava vikapääksi valtiorikokseen, on mainittu Quinbus Flestrin siitä huolimatta selvästi sanottua lakia rikkonut, sen tekosyyn nojalla, että tahtoi sammuttaa Hänen Majesteettinsa kaikkein kalleimman Keisarillisen Puolison huoneistossa puhjennutta tulipaloa, on rohjennut ilkeämielisesti, kavalasti ja pirullisesti menetellen, virtsaansa laskemalla sammuttaa sanotun tulipalon mainitusta sanotun keisarillisen palatsin alueella sijaitsevasta huoneistosta, vastoin vallitsevaa säädöstä jne., vastoin kuuliaisuusvelvollisuutta jne.