Vähäpätöisemmät perhekunnat, joilla on lapsia näissä kasvatuslaitoksissa, ovat velvolliset mahdollisimman vähäisen vuotuisen maksun lisäksi jättämään laitoksen taloudenhoitajalle kuukausittain vähäisen osan tuloistaan lapsen tiliin, ja siitä syystä laki rajoittaa kaikkien vanhempien kulutusta. Lilliputissa näet pidetään vääryyden huippuna, jos ihmiset vain omia intohimojansa totellen saattavat lapsia maailmaan ja jättävät niiden ylläpidosta johtuvan taakan yhteiskunnan kannettavaksi. Ylhäisten henkilöiden tulee antaa vakuus siitä, että jokaista lasta varten varataan määrätty, säädynmukainen summa. Näitä rahastoja hoidetaan aina säästäväisesti ja mitä täsmällisintä oikeudenmukaisuutta noudattaen.

Mökkiläiset ja työläiset saavat pitää lapsensa kotonaan, sillä koska heidän tehtävänään on vain muokata ja viljellä maata, ei heidän kasvatuksensa ole yleiseltä näkökannalta kovinkaan tärkeä. Vanhoista ja sairaista pitävät huolen hoitolat, sillä kerjääminen on tässä maassa tuntematon ammatti.

Uteliasta lukijaa kenties huvittaa kuulla jotakin kotoisista oloistani ja elämäntavastani sinä yhdeksän kuukauden ja kolmentoista päivän aikana, jonka tässä maassa vietin. Ollen luonnostani kätevyyteen taipuva ja nyt sitäpaitsi olosuhteitten siihen pakottama olin valmistanut hallitsijan puiston suurimmista puista itselleni sangen mukavan pöydän ja tuolin. Kaksisataa ompelijatarta oli ompelemassa minulle paitoja ja sänky- ja pöytäliinoja vahvimmasta ja karkeimmasta kankaasta, mitä voivat saada käsiinsä. Sittenkin heidän täytyi tikata useita sarkoja päälletysten, sillä vahvin laji oli tuskin harsopalttinaa vahvempaa. Heidän kutomuksensa on tavallisesti kolmen tuuman levyinen ja kolmen jalan pituinen. Ompelijat ottivat minusta mittaa maatessani pitkänäni maassa. Eräs sijoittui niskalleni, toinen keskelle säärtäni, kumpikin pidellen kiinni lujasti jännitetystä nauhasta kolmannen mitatessa nauhaa tuumanpituisella kyynäräkepillä. Sitten he mittasivat, oikean peukaloni eivätkä muuta kaivanneetkaan, sillä matemaattisesti laskemalla, että peukalon ympärysmitta kahdennettuna on ranteen ympärys, josta saman arvion mukaan saadaan kaulan ja vyötäryksen mitta, sekä käyttämällä apunaan vanhaa paitaani, jonka levitin heidän eteensä maahan malliksi, he valmistivat minulle täsmälleen sopivat alusvaatteet. Kolmesataa räätäliä oli samaten työssä tehdäkseen minulle vaatteita, mutta heillä oli toinen keino mitan ottamiseen. Minä painuin polvilleni, ja he kohottivat maasta tikapuut niskaani vasten. Tikapuita pitkin kapusi ylös eräs heistä, joka laski luotinauhan kauluksestani maahan siten tarkoin mitaten takkini pituuden; vyötärykseni ja käsivarteni minä mittasin itse. Valmiiksi tultuaan (ne valmistettiin minun luonani, koska heidän omiin taloihinsa, tilavimpiinkaan, ei olisi mahtunut sellaista vaatteen paljoutta) vaatetukseni muistutti Englannin naisten tilkkumattoja, se vain erona, että minun tilkkuni olivat kaikki yhdenväriset.

Minulla oli kolmesataa kokkia, jotka valmistivat ruokani asuntoni läheisyyteen rakennetuissa pienissä mukavissa tuvissa, missä asustivat perheineen. Kukin heistä valmisti kaksi pientä kulhollista. Minä otin käteeni kaksikymmentä tarjoilijaa ja sijoitin heidät pöydälle; maassa oli vielä satakunta, toisilla käsissään ruokakulhoja, toisilla viiniä ja muita juomia sisältäviä astioita olallaan, ja tarjoilijat hinasivat aineita ylös toivomusteni mukaan erittäin älykkään laitteen avulla, käyttämällä köyttä, niinkuin Euroopassa nostetaan sankoa kaivosta. Jokaiseen heidän kulhoonsa sisältyi hyvä suupala, ja tynnyri heidän juomaansa oli kunnon siemaus. Heidän lampaanlihansa ei vedä vertoja meikäläiselle, mutta häränliha on erinomaista. Toisinaan sain niin suuren pihvin, että täytyi leikata se kolmeksi kappaleeksi; mutta sellainen tapaus oli harvinainen. Palvelijani olivat ihmeissään, kun näkivät minun syövän paistin luineen päivineen, niinkuin meidän maassamme syödään kiurun jalka. Heidän hanhensa ja kalkkunansa minä tavallisesti söin yhtenä suupalana, ja tunnustaa täytyy, että ne ovat paljoa paremmat kuin meikäläiset. Heidän pienempiä lintujaan voin ottaa veitseni nokkaan pari-kolmekymmentä kerrallaan.

Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, joka tietenkin oli kuullut elämäntavoistani, lausui toivovansa, että hän itse, hänen korkea Puolisonsa sekä keisarillisen huoneen prinssit ja prinsessat saisivat ilon (kuten hän suvaitsi sanoa) nauttia päivällistä seurassani. He tulivatkin, ja minä sijoitin heidät pöydälleni nojatuoleihin, suoraan minua vastapäätä, ja heidän palveluskuntansa heidän läheisyyteensä. Valtiovarainhoitaja Flimnap oli hänkin läsnä valkoisine sauvoineen, ja minä havaitsin hänen tavan takaa katsahtavan itseeni happamin ilmein. En ollut kumminkaan sitä ollenkaan huomaavinani, vaan söin tavallista enemmän ollakseni kunniaksi rakkaalle isänmaalleni ja herättääkseni hovissa ihastusta. Minulla on eräitä persoonallisia syitä otaksua Keisarin vierailun antaneen Flimnapille tilaisuutta järkyttää asemaani hallitsijan luona. Tämä minsteri oli aina ollut salainen vihamieheni, vaikka hän ulkonaisessa käytöksessään oli minua kohtaan sukoilevampi kuin hänen yrmeä luonnonlaatunsa yleensä salli. Hän huomautti Keisarille, että valtion rahasto oli melkein tyhjä, että hänen oli pakko lainata rahoja, joista vaadittiin korkea korko, ettei valtionobligatioista maksettu enempää kuin yhdeksän prosenttia alle nimellisarvon, että minä sanalla sanoen olin tullut maksamaan Hänen Majesteetilleen enemmän kuin puolitoista miljoonaa sprugia (heidän suurin kultarahansa, suunnilleen katinkultaliuskeen vahvuinen) ja että kaiken tämän vuoksi olisi viisainta, jos Keisari ensimmäisessä tarjoutuvassa tilaisuudessa toimittaisi minut pois.

Tässä havaitsen velvollisuudekseni puolustaa erään erinomaisen naisen mainetta, joka joutui viattomasti kärsimään minun tähteni. Valtiovarainhoitajan päähän pälkähti olla mustasukkainen vaimolleen, koska muutamat pahat kielet olivat kertoneet hänen Armonsa intohimoisesti kiintyneen minun persoonaani; ja joitakin aikoja hälistiin hovissa, että rouva oli kerran käynyt salaa asunnossani. Tämän juorun minä julistan mitä juhlallisimmin kaikkein inhoittavammaksi parjaukseksi, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että hänen Armonsa suvaitsi kaikin tavoin osoittaa minulle viatonta luottamusta ja ystävyyttään. Totta on, että hän kävi usein luonani, mutta aina julkisesti ja tuoden mukanaan vaunuissa kolme muuta henkilöä, tavallisesti sisarensa, nuoren tyttärensä ja jonkun hyvän tuttavan; mutta useat muut hovinaiset menettelivät samoin. Vetoan vielä palvelijoihini, joilta sopii tiedustella, näkivätkö he milloinkaan ovellani vaunuja tietämättä, keitä niissä istui. Palvelijaini ilmoittaessa vieraita saapuneen minä tavallisesti lähdin heti ovelle, tervehdin kohteliaasti, otin erittäin varovasti käteeni vaunut ja kaksi hevosta (jos näet saavuttiin kuusivaljakolla, riisui ajomies aina neljä valjaista) ja asetin ne pöydälle, jonka reunaan olin sijoittanut siirrettävän, viiden tuuman korkuisen kaiteen onnettomuustapausten välttämiseksi. Usein minulla oli neljät täydet vaunut pöydälläni yhtaikaa. Minä istuin nojatuolissani ja taivutin päätäni heidän puoleensa keskustelukseni heidän kanssaan, ja minun seurustellessani jonkin vaunukunnan kanssa ajomiehet ajelivat toisia hiljalleen pitkin pöytää. Sellaisissa keskusteluissa minä vietin useita erittäin hupaisia iltoja. Mutta uskallan väittää, ettei valtionvarainhoitaja eivätkä hänen molemmat ilmiantajansa (mainitsen tässä heidän nimensä, jotta saavat itse vastata teoistaan) Clustril ja Drunlo, kykene todistamaan yhdenkään henkilön milloinkaan saapuneen luokseni incognito, lukuunottamatta valtiosihteeri Reldresalia, joka oli lähetetty luokseni Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nimenomaisesta käskystä, kuten olen jo edellä kertonut. En olisi käsitellyt tätä yksityisseikkaa näin laajasti, ellei se olisi läheisesti koskenut jalon naisen mainetta, omasta maineestani puhumatta, vaikka minulla olikin silloin kunnia olla nardac, joka valtionvarainhoitaja itse ei ole. Tietäähän näet koko maailma, että hän oli silloin vain glumglum, joka on astetta alempi arvo, niinkuin Englannissa markiisi herttuaan verrattuna, joskin myönnän, että hän oli minua korkeampi virka-asemansa nojalla. Nämä väärät juorut, jotka tulivat myöhemmin tietooni sattuman nojalla, jota en katso tässä soveliaaksi mainita, saivat valtiovarainhoitajan Flimnapin osoittamaan rouvalleen äkäisiä ilmeitä ja minulle sitäkin pahempia, ja vaikka hänen harhaluulonsa vihdoin hälvennettiin ja puolisoiden hyvä sopu palautui, menetin sittenkin kerrassaan hänen luottamuksensa ja havaitsin, että asemani Keisarinkin luona huonontui erittäin nopeasti; Keisari näet noudatti liian suuressa määrässä tämän suosikkinsa neuvoja.

SEITSEMÄS LUKU

Tekijä, jolle ilmoitetaan häntä aiottavan syyttää maankavalluksesta, pakenee Blefuscuun. Kuinka hänet otetaan siellä vastaan.

Ennenkuin käyn tekemään selkoa siitä, miten tästä valtakunnasta poistuin, lienee paikallaan kertoa lukijalle salajuonesta, jota oli jo kaksi kuukautta punottu minua vastaan.

Minä olin siihen asti ollut ikäni kaiken perehtymätön hovielämään, johon en kelvannutkaan, koska yhteiskunnallinen asemani oli liian alhainen. Tosin olin kuullut ja lukenut verrattain paljon suurten ruhtinaiden ja ministerien mielenlaadusta, mutta en olisi voinut aavistaakaan näkeväni niistä johtuvia ylen kamalia vaikutuksia niin kaukaisessa maassa, jota luulin haluttavan aivan toisenlaisten periaatteiden mukaan kuin Euroopan valtakuntia.