Oli välttämätöntä antaa lukijalle nämä tiedot, koska hän joutuisi tämän kansan merkilliseen käytökseen perehtyessään yhtä ymmälle kuin minä, kun minut kuljetettiin portaita pitkin saaren huipulle ja sieltä kuninkaanpalatsiin. Noustaessa he monta kertaa unohtivat, mikä oli asiana, ja jättivät minut omiin oloihini, kunnes läpsähdyttäjät virkistivät heidän muistiaan; heitä näet ei tuntunut ollenkaan oudostuttavan vieras pukuni tai ulkomuotoni enempää kuin matalamietteisemmän rahvaan huudotkaan.
Vihdoin tulimme palatsiin ja astuimme vastaanottosaliin, missä näin Kuninkaan istuvan valtaistuimellaan, kummallakin puolella korkea-arvoisia henkilöitä. Valtaistuimen edessä oli pöytä täynnä palloja, sfäärejä ja kaikenlaisia matemaattisia kojeita. Hänen Majesteettinsa ei meitä ollenkaan huomannut, vaikka sisään rientävä hoviväki sai aikaan melkoista melua. Hän oli parhaillaan johonkin ongelmaan syventyneenä, ja me odotimme ainakin tunnin, kunnes hän sai sen ratkaistuksi. Hänen kummallakin puolellaan seisoi hovipoika, läpsä kädessään, ja kun he havaitsivat hänen suoriutuneen tehtävästä, löi toinen häntä kevyesti huuleen ja toinen oikeaan korvaan. Kuningas säpsähti kuin yhtäkkiä unesta heräten, katseli minua ja saattajiani ja muisti saapumisemme syyn, joka oli hänelle aikaisemmin ilmoitettu. Hän lausui muutamia sanoja, ja kohta astui luokseni nuori mies läpsineen ja läpsähdytti kevyesti oikeaa korvaani. Minä selitin parhaani mukaan elehtien, etten ollenkaan kaivannut sellaista toimenpidettä, ja siitä, kuten myöhemmin havaitsin, Hänen Majesteettinsa ja kaikki hovilaiset päättelivät älyni kovin kehittymättömäksi. Mikäli arvasin, esitti Kuningas minulle erinäisiä kysymyksiä, ja minä puhuttelin puolestani häntä kaikilla vallitsemillani kielillä. Kun oli käynyt ilmi, etten mitään ymmärtänyt enkä voinut ymmärrettävästi itseäni ilmaista, vietiin minut Kuninkaan käskystä hänen palatsissaan sijaitsevaan huoneistoon (tämä hallitsija eroaa edukseen kaikista edeltäjistään sikäli, että hän on vieraanvarainen), missä minulla oli kaksi palvelijaa käytettävänäni. Tuotiin päivällinen, ja neljä ylhäistä henkilöä, jotka muistin nähneeni Kuninkaan läheisyydessä, kunnioittivat minua aterioimalla kanssani. Päivällinen jakautui kahteen osaan, joissa oli kummassakin kolme ruokalajia. Ensimmäiseen osaan kuului tasasivuisen kolmion muotoon leikattu lampaanpala, vinokaiteiksi muovattu häränpaisti ja pyöröviivainen vanukas. Toisen osan muodostivat viulun muotoisiksi sidottu sorsapari, huiluja ja oboeita muistuttavat makkarat ja vanukkaat ja harpun hahmoon leikattu vasikanrinta. Palvelijat veistivät leivän keiloiksi, lieriöiksi, suunnikkaiksi ja muiksi matemaattisiksi kuvioiksi.
Pöydässä istuttaessa uskalsin tiedustella, miten eri asioita mainittiin heidän kielellään, ja jalot herrat, läpsähdyttäjiensä avustamina, vastasivat mielellään kysymyksiini toivoen suurten kykyjensä herättävän minussa ihailua, kunhan pääsisin niin pitkälle, että kykenisin heidän kanssaan keskustelemaan. Minä osasinkin pian pyytää ruokaa ja juomaa ja mitä ikänä halusin.
Päivällisen jälkeen seuralaiseni lähtivät, ja kuninkaan käskystä saapui luokseni eräs henkilö, läpsähdyttäjä mukanaan. Hänellä oli kynä, mustetta ja paperia, ja minä ymmärsin hänen eleistään, että hänet oli lähetetty opettamaan minulle kieltä. Opetus kesti neljä tuntia, jona aikana minä kirjoitin sarakkeisiin suuren määrän sanoja ja merkityksen niiden viereen. Minun onnistui oppia muutamia lyhyitä lauseitakin. Opettajani näet käski palvelijaani tuomaan jotakin, kääntymään, kumartumaan, istumaan, seisomaan, kävelemään jne., ja minä kirjoitin samalla lauseen muistiin. Sitäpaitsi hän näytti minulle kirjaa, jossa oli auringon, kuun, tähtien, eläinradan, kääntöpiirin ja napapiirien kuvia ja mainitsi nimeltä useita taso- ja avaruuskuvioita. Hän mainitsi ja kuvaili vielä kaikkia eri soittimia ja niiden käsittelyssä käytettyjä yleisiä ammattisanoja. Hänen lähdettyään minä sijoitin kaikki sanat käännöksineen aakkosjärjestykseen. Erittäin uskollisen muistini avulla perehdyin siten muutamassa päivässä hiukan heidän kieleensä.
Sana, jonka vastineena kertomuksessani on Lentävä tai Leijuva saari, kuuluu alkukielessä Laputa. Minun ei ole onnistunut milloinkaan saada selville, mistä se oikeastaan johtuu. Vanhassa ja vanhettuneessa kielessä lap merkitsee korkeata, ja untuh vallanpitäjää, ja he väittävät, että Laputa on väärän lausumisen nojalla johtunut muodosta Lapuntuh. Minä puolestani en hyväksy tätä johtelua, joka mielestäni tuntuu hiukan väkinäiseltä. Rohkenin esittää oppineille oman olettamukseni, jonka mukaan Laputa merkitsee quasi lap outed; lap merkitsee oikeastaan auringonsäteiden väreilyä vedenkalvossa ja outed siipeä. En kumminkaan tahdo tyrkyttää mielipidettäni kenellekään, vaan jätän sen ymmärtäväisen lukijan arvosteltavaksi.
Huomattuaan, kuinka kehnot pukimeni olivat, kutsuivat ne henkilöt, joiden huostaan kuningas oli minut jättänyt, seuraavana päivänä räätälin ottamaan minusta uuden puvun mittaa. Tämä mestari menetteli aivan toisin kuin hänen eurooppalaiset virkaveljensä. Aluksi hän mittasi pituuteni kvadrantin avulla ja piirsi sitten viivoitinta ja harppia käyttäen paperiin koko ruumiini ääriviivat. Kuuden päivän kuluttua hän toi vaatteet, jotka olivat huonoa tekoa ja aivan sopimattomat, sillä hän oli tullut laskelmissaan merkinneeksi väärän numeron. Minä lohdutin kuitenkin itseäni havaittuani, että sellaiset virheet olivat aivan yleisiä ja ettei niistä paljoa välitetty.
Vaatteita odottaessani ja joutuessani huonovointisuuden vuoksi pysyttelemään vielä muutamia päiviä huoneissani minä lisäsin sanavarastoani, ja seuraavan kerran hoviin tullessani ymmärsin jo erinäisiä Kuninkaan lausumia ja osasin kohteliaasti vastata hänelle. Hänen Majesteettinsa oli määrännyt, että saaren tuli liikkua pohjoiskoilliseen, kunnes saapuisi koko valtakunnan pääkaupungin Lagadon yläpuolelle, joka sijaitsi maassa. Se oli suunnilleen yhdeksänkymmenen peninkulman päässä, ja matkamme kesti neljä ja puoli päivää. Minä en ollenkaan havainnut saaren etenemisliikettä ilmassa. Seuraavana aamuna kello yhdentoista aikaan itse Kuningas ja hänen aatelisensa, hovilaisensa ja virkamiehensä alkoivat soittaa soittimillaan ja jatkoivat kolme tuntia taukoamatta, niin että melu sai minut melkein kuuroksi. Minä en olisi ymmärtänyt, mitä tämä meteli tarkoitti, ellei opettajani olisi asiaa selittänyt. Hän sanoi, että heidän saarensa asujainten korvat kykenivät kuulemaan sfäärien musiikkia, joka soi aika ajoin, ja että hovi nyt parhaillaan suoritti osaansa siinä konsertissa, kukin sillä soittimella, jota osasi taitavimmin käyttää.
Pääkaupunkiin Lagadoon matkattaessa Hänen Majesteettinsa määräsi, että saaren piti pysähtyä erinäisten kaupunkien ja kylien yläpuolelle, jotta hän voi ottaa vastaan niissä asuvien alamaistensa anomuksia. Siinä tarkoituksessa laskettiin alas nuoria, joiden alapäässä riippui pieniä painoja. Näihin nuoriin sitoivat kansalaiset anomuskirjelmiään, jotka nousivat ilmoille niinkuin paperisuikaleet, joita poikaset kiinnittävät leijainsa nuoriin. Toisinaan saatiin alhaalta viiniä ja ravintoaineita, jotka vivuttiin ylös väkipyörillä.
Matemaattiset tietoni auttoivat minua melkoisesti perehtymään heidän sanastoonsa, joka suurelta osalta johtui mainitusta tieteestä ja musiikista, joka ei myöskään ollut minulle vieras. Kaikki heidän ajatuksensa liikkuivat viivojen ja kuvioiden muodoissa. Niinpä he esimerkiksi kuvaillessaan jonkin naishenkilön tai muun luontokappaleen kauneutta käyttävät apunaan vinoneliöitä, ympyröitä, suunnikkaita, soikioita ja muita mittausopillisia kuvioita tai musiikista lainattuja ammattisanoja, joita lienee turha tässä toistaa. Minä näin Kuninkaan keittiössä kaikenlaisia matemaattisia ja musikaalisia kojeita, joiden muotoon Hänen Majesteettinsa pöydässä tarjoillut paistit leikattiin.
Heidän talonsa ovat erittäin huonosti rakennetut, seinät ovat viistot, ja missään huoneessa ei näe suoraa kulmaa. Tämä vika johtuu siitä, että he ylenkatsovat käytännöllistä mittausoppia, joka heidän mielestään on rahvaanomaista ja mekaanista toimintaa, ja kun heidän antamansa määräykset ovat niin monimutkaiset, etteivät työmiehet kykene niitä käsittämään, syntyy alinomaisia väärinymmärryksiä. Vaikka he ovat varsin taitavia piirtäessään paperiin viivoja ja kuvioita käyttäen apunaan viivoitinta, kynää ja harppia, en kumminkaan ole nähnyt väkeä, joka olisi ollut niin kömpelöä, avutonta ja epäkäytännöllistä elämän tavallisissa oloissa ja toimissa tai käsityskyvyltään niin hidasta ja hämmentynyttä kaikissa asioissa, matematiikkaa ja musiikkia lukuunottamatta. He ovat erittäin heikkoja järkeilijöitä ja taipuvat kiihkeään vastustukseen, paitsi jos sattuvat olemaan oikeassa, mikä on sangen harvinaista. Ajatuksen havainnollisuus, mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat heille aivan vieraita asioita, joita heidän kielensäkään ei osaa ilmaista; heidän koko ajatus- ja mielikuvamaailmansa näet rajoittuu äskenmainittuihin tieteisiin.