Vaikka en voi sanoa, että minua kohdeltiin pahoin tässä saaressa, täytyy kuitenkin tunnustaa, että katsoin joutuvani laiminlyödyksi ja jossakin määrin ylenkatsotuksikin. Hallitsija enempää kuin hänen väkensäkään ei näyttänyt ollenkaan välittävän mistään muusta tiedosta kuin matematiikkaa tai musiikkia koskevasta, ja koska olin niillä aloilla heitä tietämättömämpi, sain vain vähän huomiota osakseni.
Kun sitäpaitsi olin nähnyt kaikki saaren nähtävyydet, teki kovin mieleni sieltä poistua sydämestäni tuskastuttuani sen asukkaisiin. He tosin olivat erittäin eteviä kahdessa tieteessä, joita erinomaisesti kunnioitan ja joihin olen hiukan perehtynytkin, mutta samalla niin hajamielisiä ja omiin mietteisiinsä uppoutuneita, etten muista milloinkaan tavanneeni niin ikäviä kumppaneita. Minä seurustelin ainoastaan naisten, käsityöläisten, läpsähdyttäjien ja hovipoikien kanssa saaden senvuoksi kokea syvää ylenkatsetta; mutta ainoastaan heiltä onnistuin saamaan järjellisiä vastauksia.
Uutterain opintojen avulla olin melkoisesti perehtynyt heidän kieleensä, ja kun ei enää tehnyt mieli jäädä saareen, missä sain niin vähän arvonantoa, päätin poistua sieltä ensimmäisen tilaisuuden tarjoutuessa.
Hovissa oli eräs ylhäinen mies, kuninkaan läheinen sukulainen, jota siitä syystä kohdeltiin kunnioittavasti. Häntä pidettiin yleisesti kaikkein tietämättömimpänä ja typerimpänä. Hän oli tehnyt kruunulle useita merkittäviä palveluksia, oli luonnostaan lahjakas ja hyvin sivistynyt sekä vilpitön ja kunniallinen mies, mutta niin epäsoitannollinen, että hänen moittijansa kertoivat hänen usein joutuneen pois tahdista. Hänen opettajansa olivat myös pahassa pulassa kokiessaan opettaa hänelle kaikkein yksinkertaisimman matemaattisen väittämän todistusta. Hän suvaitsi osoittaa minulle suosiotaan monella muotoa, kunnioitti minua usein tulemalla luokseni, halusi kuulla Euroopan oloista ja käymieni maiden laeista, tavoista, pitämyksistä ja opillisesta sivistyksestä. Hän kuunteli kertomustani erittäin tarkkaavasti ja lausui varsin älykkäitä huomautuksia kaikesta, mitä sanoin. Hänellä oli hyvän tavan vuoksi kaksi läpsähdyttäjää palveluksessaan, mutta hän ei niitä käyttänyt muulloin kuin hovissa ja virallisten vierailujen aikana; kahden kesken ollessamme hän aina käski heidän poistua.
Minä pyysin tätä ylhäistä miestä anomaan Hänen Majesteetiltaan minulle lupaa lähteä saaresta, ja hän teki sen, tosin pahoitellen, kuten suvaitsi sanoa; hän näet oli tosiaankin esittänyt minulle useita sangen edullisia tarjouksia, jotka kuitenkin olin torjunut samalla ilmaisten kaikkein syvintä kiitollisuuttani.
Helmikuun 16:na sanoin jäähyväiset Hänen Majesteetilleen ja hoville. Kuningas antoi minulle suunnilleen kahdensadan englanninpunnan arvoisen lahjan, suosijani, hänen sukulaisensa, saman verran ja suosituskirjeen, joka oli osoitettu eräälle hänen pääkaupungissa asuvalle ystävälleen. Saari leijaili silloin erään vuoren yläpuolella suunnilleen kahden peninkulman korkeudessa, ja minut laskettiin alas alimmalta parvekkeelta samoinkuin minut oli saareen otettu.
Koko mannermaata, mikäli se on Lentävän saaren hallitsijan valta-aluetta, mainitaan Balbinarbin nimellä, ja pääkaupungin nimi, kuten jo aikaisemmin mainitsin, on Lagado. Minä tunsin eräänlaista tyydytystä päästyäni takaisin maan kamaralle. Lähdin heti kaupunkiin kohtaamatta minkäänlaista hankaluutta; olin näet puettu niinkuin maan asukkaat ja osasin kieltä riittävästi voidakseni keskustella heidän kanssaan. Löysin aivan kohta sen henkilön asunnon, jolle suosituskirjeeni oli osoitettu, esitin sen lausuen terveiset saaressa asuvalta grandilta, ja minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan. Tämä korkea lordi, jonka nimi oli Munodi, antoi järjestää minua varten asunnon taloonsa, ja minä viivyin siinä koko oleskeluni ajan nauttien mitä suurinta vieraanvaraisuutta.
Jo seuraavana aamuna hän vei minut vaunuissaan näkemään kaupunkia, joka on suunnilleen puolen Lontoon kokoinen. Talot olivat varsin merkillisesti rakennettuja ja useimmat niistä näyttivät rappeutuneilta. Kaduilla liikkuva väki kulki nopeasti, tuijotteli jäykin silmin ja oli yleensä riepuihin puettua. Me ajoimme ulos eräästä kaupungin portista suunnilleen kolmen peninkulman päähän maaseudulle. Siellä näin lukuisain työläisten muokkaavan maata erilaisilla kojeilla, mutta en voinut arvata, mitä he oikeastaan tekivät; en myöskään havainnut viljan tai heinän jälkeäkään, vaikka maaperä näytti olevan mainiota. En voinut olla ihmettelemättä kaupungissa ja maaseudulla näkemiäni merkillisiä seikkoja ja rohkenin tiedustella oppaaltani, mitä nuo monet kaduilla ja pelloilla havaitsemani uutterat päät, kädet ja kasvot oikeastaan merkitsivät, sillä en voinut havaita niiden saavan aikaan mitään hyödyllistä. Päinvastoin: en ole milloinkaan nähnyt niin huonosti viljeltyä maata, niin kehnosti rakennettuja ja niin rappeutuneita taloja enkä väkeä, jonka ulkomuoto ja vaatetus ilmaisi sellaista köyhyyttä ja puutetta.
Tämä lordi Munodi oli kaikkein ylhäisimpiä henkilöitä ja oli ollut joitakin vuosia Lagadon kuvernöörinä, mutta juonittelevat ministerit olivat toimittaneet hänet kyvyttömyyden vuoksi virasta erotetuksi. Kuningas kohteli häntä kuitenkin suopeasti, niinkuin ainakin hyväätarkoittavaa, mutta erittäin kehnolla älyllä varustettua henkilöä.
Kun olin lausunut tuon maata ja sen asukkaita koskevan suorasukaisen arvosteluni, vastasi hän minulle vain, että olin viettänyt heidän keskuudessaan liian lyhyen ajan voidakseni mitään mielipidettä itselleni muodostaa, että eri kansoilla on omat erilaiset tapansa ja muita samanlaisia yleisiä lauseparsia. Mutta kun sitten olimme palanneet hänen palatsiinsa, kysyi hän minulta, mitä arvelin rakennuksesta, mitä vikoja siinä huomasin ja mitä muistuttamista oli mielestäni hänen palvelijoittensa puvuissa ja ulkomuodossa.