Kiivaiden puolueriitojen tyynnyttämiseksi hän ehdotti merkillistä keinoa. Menetelmä on seuraavanlainen. Otetaan jokaisesta puolueesta sata johtavaa henkilöä ja asetetaan parittain rinnatusten ne, joiden päät ovat suunnilleen samaa kokoa. Sitten annetaan kahden taitavan kirurgin yhtaikaa sahata irti jokaisen parin takaraivot, niin että aivot jakautuvat kahteen yhtä suureen osaan. Irroitetut takaraivot vaihdetaan, joten kumpikin saa poliittisen vastustajansa päänpuolikkaan. Työn voi tosin ajatella vaativan melkoista täsmällisyyttä, mutta professori vakuutti, että jos se suoritettiin taitavasti, niin tulos oli varma. Hänen mielestään oli seikka seuraava: Kun molemmat aivojenpuolikkaat joutuvat riitelemään asioista saman kallon sisäpuolella, niin ne epäilemättä pääsevät pian yksimielisyyteen ja ilmaisevat tasapuolisuutta ja ajatuksen säännönmukaisuutta, kuten sopii toivoakin tekevän niiden, jotka luulottelevat tulleensa maailmaan vain valvomaan ja johtamaan sen kulkua. Puolueiden johtomiesten aivojen määrä- ja laatupuolisen eroavaisuuden vakuutti tohtori voivansa merkitä oman kokemuksen nojalla aivan mitättömäksi.
Minä kuulin kahden professorin erittäin kiihkeästi väittelevän siitä, millä keinoin voitaisiin mukavimmin ja tehokkaimmin kantaa valtiolle rahoja herättämättä alamaisissa tyytymättömyyttä. Toinen arveli, että olisi oikeudenmukaisinta verottaa paheita ja hullutuksia ja että kunkin henkilön suoritettava summa oli jätettävä hänen naapuriensa muodostaman lautakunnan määrättäväksi. Toinen oli aivan vastakkaisella kannalla. Hänen mielestään oli asetettava veronalaisiksi ne ruumiin- ja sielunkyvyt, joita ihmiset itse pitävät arvokkaimpina; veromäärän piti vaihdella riippuen puheenalaisten kykyjen erinomaisuuden asteesta, ja tämän seikan ratkaiseminen oli jätettävä yksinomaan henkilöiden itsensä asiaksi. Suurimman veromäärän tulisivat suorittamaan ne henkilöt, jotka olivat toisen sukupuolen parhaassa suosiossa, ja summan ratkaisisi heidän nauttimiensa suosionosoitusten lukumäärä ja laatu, heidän oman ilmoituksensa mukaan. Sukkeluus, urhoollisuus ja kohteliaisuus joutuisivat nekin runsaan verotuksen esineiksi, ja kannettava summa määriteltäisiin samalla tavalla, kunkin itse ilmaistessa, millainen määrä mainittuja ominaisuuksia hänessä piili. Kuntoa, oikeamielisyyttä, viisautta ja oppia sitävastoin ei pitänyt ollenkaan laskea veronalaisiksi, koska nämä ominaisuudet ovat siitä merkilliset, ettei kukaan tahdo tunnustaa niitä lähimmäisessään olevan eikä pitää niitä arvokkaina itsessään.
Naisten verottamisen perustuksena tuli olla heidän kauneutensa ja vaatetuksen aistikkuus, ja heidän piti nauttia samaa erioikeutta kuin miesten: saada itse itseänsä arvostella. Uskollisuutta, siveyttä, tervettä järkeä ja hyvää luonnonlaatua sitävastoin ei sopinut ottaa huomioon, koska siten ei saataisi kokoon edes veronkantokulunkeja.
Jotta eduskunnan jäsenten kiintymys hallitsevaan huoneeseen pysyisi vireillä, ehdotettiin, että he heittäisivät noppaa avoimista viroista sitä ennen valallisesti sitouduttuaan äänestämään hovin puolesta, olipa onni suopea tai ei. Hävinneillä oli vuorostaan oikeus heittää noppaa viran joutuessa jälleen avoimeksi. Siten pysyisi toivo ja odotus lakkaamatta eleillä, kukaan ei voisi valittaa lupausten rikkomista, vaan saisi syyttää epäonnistumisestaan yksinomaan kohtaloa, jonka hartiat ovat leveämmät ja lujemmat kuin minkään ministeristön.
Eräs toinen professori näytti minulle suurta paperia, jossa neuvottiin, kuinka hallitusta vastaan punottuja salajuonia ja -liittoja voitiin saada selville. Hän neuvoi suuria valtiomiehiä tarkoin tutkimaan kaikkien epäiltävien henkilöiden ravintojärjestystä, milloin he nauttivat ateriansa, millä kyljellä makasivat nukkuessaan, kummalla kädellä pyyhkivät takapuolensa, ottamaan tarkkaa selkoa heidän ulostuksistaan ja muodostamaan niiden värin, hajun, maun, kiinteyden, hyvin tai vaillinaisesti sulatetun sisällön nojalla henkilöiden ajatuksia ja tarkoituksia koskevat mielipiteensä. Hän näet oli runsaan kokemuksen perustuksella havainnut, etteivät ihmiset ole milloinkaan niin vakavia, mietteliäitä ja hartaita kuin tarvetuolissaan. Hän itse oli niissä oloissa usein kokeen vuoksi harkinnut, mikä olisi paras tapa kuninkaan surmaamiseksi, ja oli huomannut ulostuksensa heti ilmaantuvan viheriän vivahduksen, mutta aivan toisenlaisen, jos ajatteli vain kapinannostattamista tai pääkaupungin polttamista.
Koko tutkimus oli sepitetty erittäin teräväjärkisesti, ja siihen sisältyi lukuisia poliitikoille sangen mielenkiintoisia ja hyödyllisiä huomautuksia, jotka eivät ymmärtääkseni kumminkaan olleet läheskään täydelliset. Minä rohkenin siitä huomauttaa tekijälle ja tarjouduin hänen suvaitessaan antamaan eräitä lisiä. Hän suostui ehdotukseeni auliimmin kuin kirjailijat yleensä, varsinkaan suunnittelijat, ja vakuutti erittäin mielellään ottavansa vastaan lisätietoja.
Minä kerroin hänelle, että Tribnian kuningaskunnassa, jota maanasukkaat mainitsevat nimellä Langden ja jossa olin matkoillani viettänyt joitakin aikoja, väestön suurimman osan muodostivat tavallaan vakoilijat, todistajat, kantajat, syyttäjät, toteennäyttäjät, valantekijät ja heitä tottelevat alemmat toimihenkilöt, jotka kaikki ovat valtion ministerien ja heidän edustajiensa palveluksessa ja heidän palkkaamansa. Salajuonia punovat mainitussa kuningaskunnassa yleensä henkilöt, jotka tahtovat siten päästä etevien poliitikkojen maineeseen, luoda uutta voimaa kehnoon hallintoon, tukahduttaa tai hälventää tyytymättömyyttä, täyttää taskujaan takavarikoidulla tavaralla ja vahvistaa tai heikontaa yleistä luottoa, aina yksityisen etunsa mukaisesti. He sopivat ennakolta keskenään siitä, keitä henkilöitä on syytettävä salajuonesta; sitten he toimittavat haltuunsa kaikki heidän kirjeensä ja paperinsa ja vangituttavat rikoksentekijät. Nämä paperit jätetään erikoiselle toimikunnalle, jonka jäsenet ovat erittäin ovelat keksimään sanojen, tavujen ja kirjainten salaisia merkityksiä. Niinpä he esimerkiksi havaitsevat, että tarvetuoli merkitsee salaista istuntoa, hanhiparvi eduskuntaa, rampa koira vallananastajaa, kapaturska —, rutto pysyvää armeijaa, hiirihaukka pääministeriä, luuvalo korkeata prelaattia, hirsipuu valtiosihteeriä, yöastia ylhäisten miesten kokousta, siivilä hovinaista, luuta vallankumousta, hiirenloukku virkaa, pohjaton hauta valtion rahastoa, likaviemäri hovia, tiukumyssy suosikkia, katkennut ruoko tuomioistuinta, tyhjä tynnyri kenraalia, märkivä haava hallintoa.
Jos tämä menetelmä pettää, niin heillä on kaksi vieläkin tehokkaampaa, joita heidän oppineensa mainitsevat nimillä akrostikon ja anagramma. Ensinmainitun avulla he osaavat tulkita kaikki alkukirjaimet niin, että niihin sisältyy poliittista tarkoitusta. N merkitsee salaliittoa, B ratsuväkirykmenttiä, L laivastoa. Toista käyttäen he voivat epäilyksenalaisen asiakirjan kirjaimia siirtämällä keksiä vastustuspuolueen salaisimmat aikeet. Jos esimerkiksi kirjoitat kirjeessä tuttavallesi Veli Tuomasta kiusaavat taas ne peräpukamat, niin taitava salakirjoituksen selittäjä havaitsee, että tuon lauseen kirjaimet voidaan järjestää myöskin seuraaviksi sanoiksi: Et saa murtua, tekevä. Aikomus tappaa valtias N. Tämä on anagrammaattinen menetelmä.
Professori kiitti minua mitä lämpimimmin näiden huomioitteni ilmoittamisesta ja lupasi kunnioittavasti mainita minut tutkimuksessaan.
Kun en nähnyt tässä maassa mitään, mikä olisi houkutellut pitkäaikaisempaan oleskeluun, aloin suunnitella Englantiin palaamista.