Minä selitin hänelle, että pää- eli valtioministeri, henkilö, jota nyt kävin kuvailemaan, oli olento, joka ei tuntenut iloa eikä murhetta, ei rakkautta eikä vihaa, ei sääliä eikä kiukkua, ei ainakaan osoittanut mitään muita intohimoja kuin kiihkeätä rikkauden, vallan ja arvonimien halua. Hän käyttelee sanojaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta ei milloinkaan oman mielensä ilmaisemiseen. Hän ei puhu koskaan totta, ellei otaksu teidän uskovan sitä valheeksi, eikä valhetta, ellei halua teidän uskovan sitä todeksi. Ne henkilöt, joita hän takakäteen pahimmin panettelee, pääsevät varmimmin ylenemään, ja jos hän alkaa ylistää teitä toisille tai itsellenne, niin olette siitä päivästä lähtien hukassa. Pahin, mitä voitte häneltä saada, on lupaus, varsinkin valalla vahvistettu. Niin tapahduttua jokainen viisas mies vetäytyy heti syrjään ja heittää kaiken toivon.
On olemassa kolme keinoa, joita käyttäen henkilö voi kohota pääministeriksi. Ensimmäinen on siinä, että osaa älykkäästi käyttää hyväkseen vaimoa, tytärtä tai sisarta, toinen siinä, että pettää edeltäjäänsä ja kaivaa perustukset hänen altaan, kolmas siinä, että yltiöpäisen kiivaasti moittii julkisissa kokouksissa hovin siveettömyyttä. Viisas ruhtinas valitsee kuitenkin mieluimmin palvelukseensa viimeksimainitun menetelmän käyttäjiä, sillä sellaiset kiivailijat osoittautuvat aina herransa tahdon ja intohimojen nöyrimmiksi ja kuuliaisimmiksi palvelijoiksi. Koska nämä ministerit vallitsevat kaikkia virkoja, pysyttelevät he vallassa lahjomalla eduskunnan tai valtioneuvoston enemmistön, turvaavat sitäpaitsi itsensä kaikelta jälkeenpäin suoritettavalta tilinteolta niinsanotun rankaisemattomuussäännön avulla (minä selitin hänelle, mitä tämä Act of Indemnity tarkoitti) ja vetäytyvät vihdoin pois julkisesta elämästä vieden mukanaan suuren kansalta otetun ryöstösaaliin.
Pääministerin palatsi on koulu, jossa toisia kasvatetaan hänen omaan ammattiinsa: hovipojat, lakeijat ja ovenvartijat kehittyvät herraansa jäljitellen pääministereiksi omilla aloillaan ja oppivat mestarillisesti käyttelemään kolmea tärkeintä välinettä: julkeutta, valhetta ja lahjomista. Heillä on niinmuodoin oma alahovinsa, jonka jäseninä nähdään parhaiden piirien henkilöitä, ja toisinaan heidän onnistuu oveluuden ja hävyttömyyden avulla vähitellen päästä herransa seuraajaksi.
Valtioministeriä vallitsee yleensä joku kehno portto tai palvelija-suosikki. Näitä kanavia pitkin virtaa kaikki suosio ja armo, ja heitä sopu hyvinkin nimittää valtakunnan varsinaisiksi hallitsijoiksi.
Eräänä päivänä oli isäntäni keskustellessamme kuullut minun mainitsevan maani aateliston ja suvaitsi lausua minulle kohteliaisuuden, jota en voinut sanoa ansaitsevani. Hän näet sanoi varmaan uskovansa, että olin syntynyt aatelisista vanhemmista, koska olin muodoltani, väriltäni ja siisteydeltäni verrattomasti etevämpi kaikkia hänen maansa yahooita, joskin näytin toisaalta olevan heitä heikompi ja hitaampi, minkä täytyi johtua toisenlaisesta elämäntavastani. Sitäpaitsi kykenin puhumaan, ja ilmenihän minussa vielä jonkinlaisia järjen oireita, niinkin selvästi, että kaikki hänen tuttavansa pitivät minua ihmeenä.
Hän huomautti minulle, etteivät valkoinen, raudikko ja harmaa houyhnhnm olleet muodoltaan yhtä täydelliset kuin ruskea, kimo ja musta ja ettei heille ollut syntymästä suotu yhtä eteviä hengenlahjoja eikä sellaista kykyä niiden kehittelemiseen, joten he pysyivät aina palvelijain säädyssä pyrkimättä milloinkaan kilpailemaan parempiensa kanssa, mikä olisikin tässä maassa katsottu mahdottomaksi ja luonnottomaksi.
Minä kiitin nöyrimmästi Hänen Armoansa niistä hyvistä ajatuksista, joita hän suvaitsi minuun kohdistaa, mutta vakuutin hänelle samalla olevani alempaa säätyä, koska vanhempani olivat vaatimatonta, kunniallista väkeä ja olivat hädintuskin kyenneet kustantamaan minulle siedettävän kasvatuksen. Selitin hänelle, että aateluus meidän keskuudessamme merkitsi aivan toista kuin hän ajatteli: että nuoria aatelismiehiämme totutetaan lapsuudesta asti joutilaisuuteen ja ylellisyyteen, että he iän salliessa heti tuhlaavat tarmonsa ja hankkivat itselleen inhoittavia tauteja riettaiden naisten parissa ja hävitettyään melkein koko omaisuutensa naivat rahoja saadakseen jonkun halpasäätyisen, epämiellyttävän ja raihnaisen naisen, jota vihaavat ja halveksivat. Sellaisten liittojen hedelmänä ovat yleensä risa- ja riisitautiset, muotopuolet lapset, ja niinmuodoin suku harvoin elää kolmea miespolvea kauemmin, ellei vaimo hanki naapurien tai palvelijoiden joukosta tervettä isää suvun parantajaksi ja jatkajaksi. Raihnas, taudinruntelema ruumis, kälpeät kasvot ja likaisenharmaa iho ovat aatelisen veren aito tuntomerkit, ja terve, voimakas ulkomuoto on jalosukuiselle miehelle niin sopimaton, että kaikki ihmiset otaksuvat hänen isänsä olleen kamaripalvelijan tai tallirengin. Hänen ruumiillisia vajavaisuuksiaan vastaavat sielulliset, synkkyys, tylsyys, tietämättömyys, oikullisuus, aistillisuus ja kopeus.
Tämän loistavan säädyn suostumuksetta ei voida säätää, kumota eikä muuttaa mitään lakia, sen jäsenillä on oikeus ratkaista kaikki omaisuuttamme koskevat asiat, ja meillä ei ole edes valitusoikeutta.
SEITSEMÄS LUKU
Tekijän harras isänmaanrakkaus. Mitä isännällä oli huomautettavaa tekijän kuvaillessa Englannin valtiomuotoa ja hallintoa, rinnakkaistapauksia ja vertailuja esittäen. Isännän käsitys ihmisluonnosta.