Oli olemassa eräs toinenkin juuri, erittäin mehukas, mutta verrattain harvinainen ja vaikeasti tavoitettava, jota yahoot erittäin hartaasti etsivät imeäkseen sitä himokkaasti. Se vaikutti samalla tavalla kuin viini meikäläisiin. Se sai heidät milloin sepäilemään, milloin raatelemaan toisiaan; he ulvoivat, irvistelivät, riekuivat, hoippuivat ja vihdoin tuupertuivat lokaan, siihen nukahtaen.
Minä havaitsin, että yahoot tosiaankin olivat ainoat tämän maan eläimet, jotka olivat alttiit taudeille, joita kuitenkin oli vähemmän kuin meikäläisissä hevosissa ja jotka eivät johtuneet mistään pahoinpitelystä, vaan tuon saastaisen elukan likaisuudesta ja ahnaudesta. Maan kielessä mainitaankin näitä tauteja vain yhteisellä, elukan omasta nimestä johdetulla nimityksellä hnea-ydhoo eli yahoon tauti, ja lääkkeenä käytetään heidän omista ulostuksistaan ja virtsastaan valmistettua seosta, joka väkivalloin sullotaan yahoon suuhun. Myöhemmin näin lääkettä usein käytettävän menestyksellisesti, ja minä suosittelen sitä mielelläni maanmiehilleni, yleiseksi huojennukseksi, koska se on oivallinen parannuskeino kaikissa liiallisesta itsensätäyttämisestä johtuvissa sairauksissa.
Tieteessä, hallinnossa, taiteessa, teollisuudessa ja muissa sellaisissa asioissa isäntäni tunnusti havaitsevansa vähän tai ei minkäänlaista yhdenmukaisuutta oman maansa yahooiden ja meikäläisten välillä. Hänen tarkoituksenaan muuten olikin vain korostaa luonnonlaadussamme ilmenevää sukulaisuutta. Hän oli tosin kuullut eräiden tiedonhaluisten houyhnhnmien havainneen, että useimmissa laumoissa oli eräänlainen johtaja-yahoo (samoinkuin meillä on tavallisesti puistoissamme johtaja-hirvi), joka oli aina toisia muodottomampi ruumiiltaan ja ilkeämpi luonnonlaadultaan. Tällä johtajalla oli yleensä mahdollisimman suuressa määrässä hänen itsensä kaltainen suosikki, jonka tehtävänä oli nuolla herransa jalkoja ja takalistoa ja ajaa naaras-yahoota hänen luolaansa. Siitä hän sai silloin tällöin palkakseen kappaleen aasinlihaa. Tätä suosikkia vihaa koko lauma, ja hänen on sen vuoksi pakko etsiä turvaa pysyttelemällä aina herransa läheisyydessä. Hän pysyy yleensä toimessaan, kunnes löytyy vieläkin kamalampi; mutta hänen joutuessaan erotetuksi tulevat kaikki seudun yahoot, koiraat ja naaraat, nuoret ja vanhat, hänen seuraajansa heidän etunenässään, ja tahrivat hänet ulostuksillaan kiireestä kantapäähän. Isäntäni sanoi jättävänsä minun itseni ratkaistavaksi, missä määrin tämä saattoi olla sovellettavissa meidän hoveihimme, suosikkeihimme ja valtioministereihimme.
En uskaltanut vastata mitään tuohon ilkeään vihjaukseen, joka alensi inhimillisen älyn tavallisen koiran ymmärrystä kehnommaksi, koska viimeksimainittu on kyllin arvostelukykyinen erottaakseen joukosta kunnollisimman koiran haukun ja seuratakseen sitä milloinkaan erehtymättä.
Isäntäni sanoi yahooissa ilmenevän eräitä huomattavia ominaisuuksia, jotka olin hänen tietääkseen sivuuttanut tai korkeintaan ohimennen maininnut kertoessani ihmissuvusta. Hän kertoi, että näillä olennoilla, samoinkuin muillakin elukoilla, oli yhteiset naaraat, mutta sanoi niiden eroavan toisista sikäli, että naaras-yahoo päästi tiineenäkin koiraan luoksensa ja että koiraat riitelivät ja tappelivat naaraiden kanssa yhtä kiivaasti kuin keskenään. Molemmat mainitut tavat osoittivat mitä syvintä raakuutta, johon ei yksikään toinen elävä olento ollut koskaan vaipunut.
Eräs toinen yahooissa ilmenevä ja hänessä ihmetystä herättävä seikka oli heidän merkillinen taipumuksensa rivouteen ja siivottomuuteen, kun sitävastoin kaikki muut eläimet näyttävät luonnostaan harrastavan puhtautta. Edellisen syytöksen sivuutin mielelläni vaieten, sillä en osannut sanoa sanaakaan heimoni puolustukseksi, vaikka muuten epäilemättä olisin niin tehnyt oman kiintymykseni tähden. Jälkimmäisen syytöksen johdosta olisin kuitenkin helposti voinut todistaa, ettei ihminen ole ainoa lajiansa, jos isäntäni maassa olisi ollut sikoja (valitettavasti niitä ei siellä ollut), jotka tosin voivat olla miellyttävämpiä nelijalkaisia kuin yahoot, mutta joita vaatimattoman mielipiteeni mukaan ei kumminkaan sovi väittää siivollisemmiksi. Se olisi hänen Armonsakin täytynyt myöntää, jos olisi nähnyt, kuinka ruokottomasti ne söivät ja miten olivat tottuneet kellehtimään ja nukkumaan loassa.
Isäntäni mainitsi vielä erään ominaisuuden, jonka hänen palvelijansa olivat todenneet muutamissa yahooissa ja jota hänen oli kerrassaan mahdoton selittää. Hän sanoi yahoon päähän toisinaan pälkähtävän vetäytyä jonnekin nurkkaan, paneutua pitkäkseen, ulvoa, ähkyä ja potkia pois kaikki, jotka tulivat lähelle, vaikka olikin nuori ja lihava eikä kaivannut ruokaa enempää kuin juomaakaan. Palvelijatkaan eivät voineet käsittää, mikä sitä vaivasi. Ainoa lääke oli sen pakottaminen ankaraan työhön, joka ehdottomasti sai sen jälleen järkiinsä. Oman heimoni puolelle asettuen sivuutin tuon seikan vaieten, vaikka varsin hyvin arvasin, mistä johtui tuo spleen, joka vaivaa ainoastaan joutilaita, ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä eläviä. Jos heidätkin pakotettaisiin saman parannusmenetelmän alaisiksi, takaisin asian tulevan autetuksi.
Hänen Armonsa oli vielä huomannut, että naaras-yahoo usein sijoittui jonkin töyrään tai pensaan suojaan sieltä katsellakseen ohikulkevia nuoria koiraita ja sitten vuoroin vilahti näkyviin, vuoroin piiloutui kaikenlaisin eriskummallisin elein ja ilmein, ja että narttu silloin levitti ympärilleen ylen inhoittavaa hajua. Jos jokin koiras silloin lähestyi, niin se vetäytyi hitaasti kauemmaksi, katsahteli taakseen, oli pelkäävinään ja juoksi johonkin sopivaan lymypaikkaan, jonne tiesi koiraankin tulevan.
Jos vieras narttu sattui tulemaan heidän seuraansa, kerääntyi sen ympärille kolme neljä samaan sukupuoleen kuuluvaa, jotka katsoa tuijottivat, räkyttivät, irvistelivät ja nuuskivat sitä joka puolelta kääntyen sitten pois ja näyttäen ilmaisevan eleillään ehdotonta ylenkatsetta.
Isäntäni ehkä hiukan liioitteli näissä harkinnoissaan, joihin oli johtunut omien näkemiensä tai toisilta kuulemiensa seikkojen nojalla. Minussa herätti kuitenkin ihmetystä ja syvää murhetta se ajatus, että keimailun, moitiskelun ja panettelun idut elivät naissuvussa vaiston muodossa.