Koska vietin tässä maassa kolme vuotta, lukijani luullakseni odottaa, että kerron toisten matkailijain tavoin asukkaiden oloista ja tavoista, joiden tutkiminen tosiaankin herätti minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
Jalot houyhnhnmit ovat saaneet luonnostaan yleisen taipumuksen kaikkiin hyveisiin. He eivät ollenkaan käsitä eivätkä kykene mieleensä kuvaamaan, mitä merkitsee pahe järjellisessä olennossa. Heidän ylimpänä periaatteenaan on senvuoksi järjen viljeleminen ja antautuminen kokonaan sen johdettavaksi. Järki ei myöskään ole heidän keskuudessaan ongelmallinen asia niinkuin meidän maailmassamme, missä jokainen kysymys voidaan varsin todennäköisesti ratkaista kahdella aivan vastakkaisella tavalla, vaan herättää heidän mielessään välittömän varmuuden, kuten täytyykin käydä, elleivät intohimot ja itsekkyys sitä hämmennä, himmennä ja pimennä. Muistan, kuinka erinomaisen vaikeata oli saada isäntäni ymmärtämään, mitä merkitsi sana mielipide tai että jokin seikka voi olla kiistanalainen; opettaahan näet järki meitä myöntämään tai kieltämään ainoastaan siinä tapauksessa, että jotakin varmasti tiedämme, ja seikoissa, jotka ovat tietomme ulkopuolella, emme voi tehdä kumpaakaan. Kiistat, riidat, torailut ja itsepintainen väärien tai epäiltävien väitteiden puolustaminen ovat niinmuodoin houyhnhnmien keskuudessa tuntemattomat. Kun yritin selittää hänelle luonnonfilosofiamme eri järjestelmiä, hän jälleen nauroi ja ihmetteli, kuinka olento, joka väitti olevansa järjellinen, voi kerskata toisten henkilöiden otaksumiin perustuvasta tiedostaan, vieläpä asioissa, joissa tuo tieto ei voisi mitään hyödyttää, vaikka olisi varmakin. Siinä suhteessa hän oli aivan samaa mieltä kuin Sokrates, mikäli Platonin esityksestä havaitsemme. Minä mainitsen tämän seikan suurimpana kunnianosoituksena, jonka voin tarjota tuolle kaikkien ajattelijoiden ruhtinaalle. Olen myöhemmin usein ajatellut, millaista tuhoa tuo periaate saisi aikaan Euroopan kirjastoissa ja kuinka monta maineeseen johtavaa polkua siten tukkeutuisi oppineessa maailmassa.
Ystävyys ja hyväntahtoisuus ovat houyhnhnmien päähyveet. Ne eivät rajoitu yksityisiin esineisiin, vaan kohdistuvat koko heimoon. Kaukaisimmastakin seudusta saapuvaa vierasta kohdellaan aivan samoin kuin lähintä naapuria, ja kulkipa hän minne tahansa, hän tuntee aina olevansa kotona. He noudattavat mitä suurinta säädyllisyyttä ja kohteliaisuutta, mutta eivät tunne mitään kursailua. He eivät ole ollenkaan ihastuneet varsoihinsa, vaan heidän kasvatuksessa osoittamansa huolellisuus johtuu yksinomaan järkisyistä. Minä huomasin isäntäni osoittavan naapurinsa aaluville samaa hellyyttä kuin omilleen. He sanovat luonnon opettavan heitä rakastamaan koko sukua, ja vain järki heidän mielestään erottaa eri ryhmään ne henkilöt, joissa ilmenee erinomaista hyvettä.
Kun houyhnhnm-vaimo on synnyttänyt kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa jälkeläistä, loppuu aviollinen kanssakäyminen, ellei toinen lapsista satu kuolemaan, mikä on hyvin harvinaista. Jos kuitenkin niin käy, niin puolisot yhtyvät jälleen. Jos sellainen onnettomuus kohtaa henkilöä, jonka vaimon hedelmällisyysaika on ohi, niin jokin toinen pariskunta luovuttaa heille toisen varsansa ja yhtyy jälleen, kunnes emo tulee raskaaksi. Tämä varovaisuustoimenpide on välttämätön, jottei maa joudu kärsimään liikakansoituksesta. Alempia houyhnhnmejä, jotka kasvatetaan palvelijoiksi, ei kuitenkaan tässä kohden rajoiteta niin ankarasti. He saavat tuottaa kolme kumpaakin sukupuolta ylhäisten perheiden palvelijoiksi.
Avioliittoja solmittaessa he valitsevat tarkoin sellaiset värit, ettei jälkeläisissä ilmene epämiellyttäviä vivahduksia. Urospuolisissa arvostetaan etupäässä voimaa, naaraissa kauneutta, ei lemmen kiihtämisen vuoksi, vaan rodun rappeutumisen ehkäisemiseksi; jos näet tamma sattuu olemaan erikoisen voimakas, valitaan sille kumppaniksi ori pitäen silmällä kauneutta. Liehittelyä, lempeä, lahjoja, huomenlahjoja ja aviosopimuksia tarkoittavat käsitteet ovat heille aivan vieraat, ja heidän kielestäänkin puuttuu niitä ilmaisevia sanoja. Nuori pari kohtaa toisensa ja yhtyy vain senvuoksi, että heidän vanhempansa ja ystävänsä ovat asian niin päättäneet. He näkevät niin tapahtuvan joka päivä ja pitävät asiaa eräänä järjellisen olennon välttämättömänä toimena. Aviorikoksesta tai muusta siveettömyydestä ei kuultu koskaan puhuttavan, ja aviopari elelee samanlaisessa ystävyydessä ja keskinäisessä hyväntahtoisuudessa kuin kaikkien muiden kohtaamiensa kaltaistensa kanssa, mustasukkaisuutta, mieltymystä, riitaa tai tyytymättömyyttä tuntematta.
Kumpaankin sukupuoleen kuuluvien nuorten kasvattamisessa he noudattavat ihailtavaa menetelmää, jota meidänkin erinomaisesti kannattaa jäljitellä. Lapset eivät saa maistaa kauranjyviä, muutamia erikoisia päiviä lukuunottamatta, ennenkuin kahdeksantoista vuoden ikään ehdittyään, ja maitoakin annetaan heille vain sangen harvoin. Kesällä he syövät nurmea kaksi tuntia aamulla ja yhtä kauan illalla, ja samoin tekevät heidän vanhempansa. Palvelijat saavat käydä laitumella vain puolet tuosta ajasta, ja suuri osa heidän nautittavakseen tarkoitettua ruohoa kuljetetaan kotiin, missä he syövät sen niinä hetkinä, joina heitä vähimmin kaivataan palveluksessa.
Kohtuullisuutta, uutteruutta, toimellisuutta ja siisteyttä teroitetaan yhtä huolellisesti kummankin sukupuolen mieliin, ja isännästäni tuntui luonnottomalta, että kasvatamme naaraitamme toisin kuin urospuolisia, eräitä taloustoimia lukuunottamatta. Hän huomautti aivan oikein, että siten puolet väestöämme tuli kelvolliseksi ainoastaan synnyttämään lapsia; ja lasten uskominen sellaisten hyödyttömien eläinten hoitoon ilmaisi hänen mielestään vieläkin suurempaa raakalaisuutta.
Houyhnhnmit kasvattavat nuorensa voimakkaiksi, nopeiksi ja pelkäämättömiksi harjoittamalla heitä juoksemaan kilpaa jyrkkiä rinteitä ylös ja alas ja yli rytöisen kivisen maan. Kun juoksijat sitten ovat aivan hikiset, käsketään heidän syöksyä suin päin johonkin lammikkoon tai jokeen. Neljä kertaa vuodessa kokoontuu määrätyn alueen nuoriso osoittamaan juoksu- ja hyppytaitoaan ja suorittamaan muitakin voiman ja vikkelyyden näytteitä. Voittajat palkitaan hänen kunniakseen esitetyllä laululla. Sellaisten kisain aikana palvelijat ajavat kentälle lauman yahooita, joiden selkään on sälytetty heiniä, kauroja ja maitoa houyhnhnmien virkistykseksi. Sitten elukat jälleen kohta karkoitetaan, jottei niistä ole vaivaa kokoontuneelle kilpaseuralle.
Joka neljäs vuosi, kevätpäiväntasauksen aikaan, kokoontuu koko kansan edustajakunta suunnilleen kahdenkymmenen peninkulman päässä talostamme sijatsevalle tasangolle. Kokouksessa, joka jatkuu viisi kuusi päivää, neuvotellaan eri piirikuntien olosuhteista ja asioista ja tutkitaan, onko ylen runsaasti vai liian vähän heiniä ja kauroja, lehmiä ja yahooita. Jos sattuu puutetta ilmenemään (mikä on harvinaista), niin asia heti autetaan yksimielisen päätöksen ja luovutuksen avulla. Samassa kokouksessa järjestetään myös lapsia koskevat seikat. Niinpä esimerkiksi houyhnhnm, jolla on kaksi orilasta, vaihtaa lapsen toiselle, jolla on kaksi tammalasta, ja jos jo kohtuisuusikänsä yli elänyt emä kadottaa tapaturmaisesti toisen lapsensa, määrätään, minkä piirikunnassa asuvan perheen tulee tuottaa lapsi menetetyn korvaukseksi.