Suuri kiista houyhnhnmien kansalliskokouksessa ja miten se päättyi. Houyhnhnmien opillinen sivistys. Heidän rakennuksensa. Kuinka he hautaavat vainajansa. Heidän kielensä vaillinaisuus.
Sellainen suuri kansalliskokous pidettiin kerran minun maassa ollessani, suunnilleen kolme kuukautta ennen lähtöäni, ja isäntäni meni sinne piirikuntamme edustajaksi. Tässä kokouksessa oli pohdittavana heidän vanha kiistakysymyksensä, ainoa siinä maassa ilmennyt, ja isäntäni kuvaili palattuaan asiaa erittäin yksityiskohtaisesti.
Kysymys oli, pitikö yahoot kerrassaan hävittää maan päältä. Eräs asian puoltajista esitti erinäisiä voimakkaita ja painavia perusteita huomauttaen, että yahoot olivat likaisimpia, iljettävimpiä ja rujoimpia kaikista luonnon tuottamista eläimistä ja samalla kaikkein äksyimpiä, kovapäisimpiä, juonikkaimpia ja ilkeimpiä. Ne kävivät salaa imemässä houyhnhnmien lehmäin nisiä, tappoivat ja söivät heidän kissojansa, lahmasivat heidän kaurapeltojansa ja niittyjänsä, elleivät olleet alinomaisen valvonnan alaisia, ja tekivät tuhannenlaista muuta ilkeyttä. Hän viittasi yleiseen perintätietoon, jonka mukaan yahoot eivät olleet aina asustaneet tässä maassa, vaan oli kaksi sellaista elukkaa monta sataa vuotta sitten ilmaantunut eräälle vuorelle. Selville ei ollut saatu, oliko ne luonut auringonkuumuuden vaikutus mädänneeseen lokaan ja limaan vai olivatko ne syntyneet meren liejusta ja vaahdosta. Nuo yahoot olivat lisääntyneet, ja niiden suku tuli pian niin lukuisaksi, että se voitti koko kansan ja kiusasi sitä. Päästäkseen tästä pahasta houyhnhnmit panivat toimeen yleisen metsästyksen ja saivat vihdoin koko karjan piiritetyksi. Vanhemmat surmattiin, mutta jokainen houyhnhnm sulki kaksi nuorta elukkaa koppiin, kesytti ne niin hyvin kuin sellaista luonnostaan ylen villiä eläintä käy kesyttäminen ja käytti niitä kuorma- ja vetojuhtina. Puhujan mielestä tuo perintätieto tuntui sangen uskottavalta, ja nuo olennot eivät voineet hevin olla ylnhniamshy (eli maan alkuasukkaita), koska houyhnhnmit samoinkuin kaikki muutkin eläimet niitä kiihkeästi vihasivat. Vaikka ne pahojen taipumustensa vuoksi epäilemättä hyvin ansaitsivat tuon vihan, se ei kuitenkaan olisi voinut siinä määrin äityä, jos ne olisivat olleet alkuasukkaita, sillä siinä tapauksessa ne olisi aikoja sitten hävitetty sukupuuttoon. Maan nykyisten asujainten mieleen oli johtunut käyttää yahooita palveluksessaan, he olivat erittäin typerästi laiminlyöneet aasisiitoksen, vaikka aasi oli sievä eläin, helppo hoitaa, kesympi ja siistimpi, ei levittänyt ympärilleen ilkeätä hajua ja oli kyllin väkevä työhön, joskaan ei yhtä notkea kuin yahoo. Ja jos sen rääkynä ei ollutkaan mikään miellyttävä ääni, oli se kuitenkin paljoa siedettävämpi kuin yahooiden kamala ulvonta.
Useat muut puhujat sanoivat olevansa samaa mieltä, mutta sitten esitti isäntäni ehdotuksen, jonka ajatuksen hän totta puhuen oli saanut minulta. Hän uskoi arvoisan edellisen puhujan mainitseman perintätiedon oikeaksi ja väitti, että ne kaksi yahoota, jotka olivat ensimmäisinä maahan ilmaantuneet, olivat tulleet meren takaa; maihin tultuaan ja kumppanien poistuttua ne olivat vetäytyneet vuoristoon, missä olivat vähitellen huonontuneet suvustaan ja muuttuneet aikojen kuluessa paljoa villimmiksi kuin niiden omat heimolaiset siinä maassa, josta ne olivat tulleet. Hänen väitteensä perusteena oli se tosiasia, että hänellä oli hallussaan eräs merkillinen yahoo (hän tarkoitti minua), josta useimmat olivat kuulleet puhuttavan ja jonka monet heistä olivat nähneet. Hän kertoi sitten, kuinka oli minut löytänyt, kertoi, että ruumistani peitti toisten eläinten nahoista ja karvoista valmistettu keinotekoinen laite, että puhuin omaa kieltäni ja olin täydellisesti oppinut heidän kielensä, että olin hänelle kertonut ne seikat, jotka olivat minut tänne tuoneet, ja että riisuutuneena olin kaikin puolin yahoon kaltainen, erona vain vaaleampi ihoni, heikompi karvankasvu ja lyhemmät kynnet. Hän kertoi vielä, kuinka olin yrittänyt saada hänet uskomaan, että kotimaassani ja muissa maissa yahoot esiintyvät hallitsevina, järjellisinä olentoina ja pitävät houyhnhnmejä orjinaan, sanoi havainneensa minussa kaikki yahoon ominaisuudet, joskin niitä oli hiukan hienontanut jonkinlainen järjen häive, joka kuitenkin oli houyhnhnmien järkeen verrattuna yhtä ala-arvoinen kuin tämän maan yahoot minuun verrattuina. Olin muun muassa maininnut hänelle, että kotimaassani oli tapana kuohita nuoria houyhnhnmejä, jotta ne muuttuisivat säyseämmiksi; leikkaus oli helppo ja vaaraton, ja eihän ollut häpeä oppia viisautta luontokappaleilta, samoinkuin muurahaiselta opitaan ahkeruutta ja rakennustaitoa pääskyltä (niin käännän sanan lyhannh, vaikka se oikeastaan merkitsee paljoa suurempaa lintua). Hänen mielestään voitiin menetelmää soveltaa tässä maassa eläviin nuorempiin yahooihin; ne muuttuisivat siten myöntyisämmiksi ja käyttökelpoisemmiksi, ja samalla saataisiin yhden sukupolven aikana koko suku sammumaan tarvitsematta yhtäkään surmata. Sillävälin oli houyhnhnmejä kehoitettava harjoittamaan aasiviljelystä; aasit olivat kaikin puolin kelvollisempia eläimiä, ja sitäpaitsi oli niistä se etu, että ne kelpasivat palvelukseen jo viiden vuoden ikäisinä, toiset sitävastoin vasta kaksitoista vuotta täytettyään.
Enempää ei isäntäni katsonut tällä kertaa voivansa kertoa minulle siitä, mitä oli suuressa kansalliskokouksessa tapahtunut. Hän suvaitsi salata erään minua henkilökohtaisesti koskevan yksityisseikan, jonka onnettomia seurauksia jouduin pian kokemaan, kuten lukija saa aikanaan kuulla, ja jota pidän kaikkien elämässäni myöhemmin kokemieni onnettomuuksien syynä.
Houyhnhmeillä ei ole kirjallisuutta, ja siitä syystä kaikki heidän tietonsa on suullista perintätietoa. Mutta koska voi sattua ainoastaan harvoja huomattavia tapauksia niin yksimielisen, luonnostaan kaikkiin hyveisiin taipuvan, kokonaan järjen vallitseman ja muista kansakunnista täydellisesti erotetun kansan keskuudessa, niin he voivat säilyttää historialliset tiedot helposti tarvitsematta muistiansa rasittaa. Olen jo aikaisemmin huomauttanut, etteivät heitä vaivaa minkäänlaiset taudit ja etteivät he sen vuoksi ollenkaan kaipaa lääkäreitä. Heillä on kuitenkin erinomaisia yrteistä valmistettuja lääkkeitä terävien kivien vuohisiin tai kaviolihaan leikkaamien naarmujen ja haavojen samoinkuin muidenkin ruumiinosien vammojen parantamiseksi.
He laskevat vuotensa auringon ja kuun kiertoajan mukaan, mutta eivät käytä viikkojakoa. He tuntevat sangen hyvin mainittujen taivaankappalten liikkeet ja ymmärtävät pimennysten syyn, mutta pitemmälle eivät heidän astronomiset tietonsa ulotu.
Runouden alalla täytyy tunnustaa heidän voittavan kaikki muut kuolevaiset. Heidän oivalliset vertauksensa ja tarkat ja täsmälliset kuvauksensa ovat tosiaankin verrattomat. Kumpaakin lajia sisältyy runsaasti heidän runoihinsa, joissa yleensä kuvaillaan jaloa ystävyyttä ja hyväntahtoisuutta tai ylistetään niitä, jotka ovat suoriutuneet voittajina kilpajuoksuista tai muista ruumiinharjoituksista. Heidän asumuksensa ovat tosin erittäin yksinkertaiset ja koruttomat, mutta eivät epämukavat, vaan hyvinkin kelvolliset suojelemaan heitä liialliselta helteeltä ja pakkaselta. Heidän maassaan kasvaa eräs puu, joka neljänkymmenen vuoden ikään ehdittyään irtautuu juuristaan ja kaatuu ensimmäisen rajusään sattuessa. Sen runko on aivan suora, houyhnhnmit teroittavat toisen pään leikkaavalla kivellä (he näet eivät tunne raudan käyttöä), lyövät sellaisia paaluja maahan kymmenen tuuman päähän toisistaan ja punovat kauranolkia tai toisinaan risuja niiden väliin. Katto ja ovet valmistetaan samalla tavalla.
Houyhnhnmit käyttävät etukavioittensa vuohista niinkuin me käyttelemme käsiämme ja paljoa taitavammin kuin aluksi voin kuvitellakaan. Minä näin erään perhekuntaamme kuuluvan valkoisen tamman niillä keinoin pujottavan langan (minun sitä tarkoitusta varten lainaamaani) neulaan. He lypsävät lehmänsä, niittävät kauransa ja suorittavat kaikki käsiä vaativat toimet samalla tavalla. Heillä on eräänlaisia kovia piikiviä, jotka he toisia kiviä apunaan käyttäen hiovat kiiloja, kirveitä ja vasaroita vastaaviksi kojeiksi. Näistä kivistä valmistetuilla aseilla he niittävät heinää ja leikkaavat kauraa, joka kasvaa villinä erinäisissä pelloissa. Yahoot vetävät lyhteet rattailla kotiin, ja palkolliset puivat katetuissa vajoissa polkemalla irti jyvät, jotka sitten säilytetään aitoissa. He valmistavat jonkinlaisia karkeita savi- ja puuastioita kovettaen ensinmainitut auringonpaisteessa.
Ellei satu tapaturmaa, kuolevat he ainoastaan vanhuuttaan, ja heidät haudataan kaikkein syrjäisimpiin paikkoihin. Ystävät ja sukulaiset eivät ilmaise iloa enempää kuin suruakaan heidän poismenonsa vuoksi, eikä kuoleva osoita mitenkään valittavansa maailmasta lähtemistä, ei enempää kuin lähtiessään kotiin jonkun naapurinsa luota. Muistan isäntäni kerran sopineen erään ystävänsä ja hänen perheensä kanssa siitä, että viimeksimainitut tulisivat hänen luoksensa jonkin tärkeän asian tähden; mutta määrättynä päivänä saapuikin myöhään illalla vain vaimo kahden lapsensa keralla. Vaimo pyysi kahteen kertaan anteeksi. Ensinnäkin miehensä puolesta, joka hänen ilmoituksensa mukaan oli saman päivän aamuna shnuwnh. Sana on heidän kielessään erittäin ilmehikäs, mutta sitä on vaikea kääntää. Se merkitsee ensimmäiseen emoon palaamista. Myöhäisen saapumisensa puolustukseksi hän sanoi, että kun hänen miehensä oli kuollut myöhään aamupäivällä, hän oli neuvotellut palvelijansa kanssa aika kauan, mihin vainajan ruumiin hautaisivat. Mikäli voin huomata, oli hän luonamme yhtä hilpeä kuin kaikki toiset. Hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin.