He elävät yleensä seitsemänkymmentä tai viisikahdeksatta, sangen harvoin kahdeksankymmentä vuotta. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa he tuntevat vähitellen raukenevansa, mutta tuskattomasti. Sinä aikana käyvät ystävät usein heidän luonansa, koska he itse eivät voi liikkua ulkosalla yhtä vaivattomasti ja hauskasti kuin tavallisesti. Kymmenen päivää ennen kuolemaansa, jonka ajan he melkein poikkeuksetta täsmälleen arvaavat, he kuitenkin lähtevät vastavierailulle lähimpien naapuriensa luo yahooiden vetämissä mukavissa ajoneuvoissa, joita he eivät käytä ainoastaan tässä tilaisuudessa, vaan myöskin vanhemmittain pitkillä matkoilla tai tapaturmaisesti menetettyään liikkumiskykynsä. Suorittaessaan näitä vastavierailuja sanovat kuolevat houyhnhnmit ystävilleen juhlalliset jäähyväiset, ikäänkuin olisivat lähdössä johonkin kaukaiseen seutuun, missä aikovat viettää elämänsä loppuajat.

En tiedä, kannattaako mainita, ettei houyhnhnmien kielessä ole yhtäkään pahaa ilmaisevaa sanaa, lukuunottamatta niitä, jotka on johdettu yahooiden rujoutta ja kehnoja ominaisuuksia vastaavista käsitteistä. Niin he mainitsevat palvelijan typeryyttä, lapsen hairahdusta, kiveä, joka viiltää heidän jalkaansa, jatkuvaa rumaa tai vuodenaikaan sopimatonta säätä ja muuta sellaista lisäämällä sanaan määreen yahoo. Esimerkiksi hhnm yahoo, whnaholm yahoo, ynlhmndwihlma yahoo, ja huonosti rakennettu talo: ynholmhnmrohlnw yahoo.

Varsin mielelläni kuvailisin laajemmin tämän mainion kansan tapoja ja hyveitä, mutta koska aikomukseni on aivan pian julkaista tätä asiaa käsittelevä erikoinen nidos, viittaan tässä vain siihen ja käyn kertomaan omasta surkeasta kohtalostani.

KYMMENES LUKU

Tekijän talous ja onnellinen elämä houyhnhmien luona. Kuinka hänen hyveensä lisääntyvät heidän seurassaan. Heidän keskustelunsa. Isäntä ilmoittaa, että hänen täytyy poistua maasta. Hän pyörtyy mielipahasta, mutta alistuu. Hän valmistaa palvelijakumppaninsa avustamana kanootin ja uskaltautuu ulapalle.

Olin järjestänyt pienen talouteni täysin itseäni tyydyttäväksi. Isäntä oli käskenyt panna kuntoon huoneen minua varten, heidän tapansa mukaan suunnilleen kuuden kyynärän päähän talosta. Minä laastitsin seinät ja permannon savella ja peitin ne valmistamillani kaislamatoilla. Olin loukuttanut hamppua, joka kasvaa siellä villinä, ja tehnyt siitä jonkinlaisen patjanpäällyksen. Sen täytin yahooiden jouhista valmistamiini pauloihin sattuneiden erittäin maukkaiden lintujen höyhenillä. Puukkoani käytellen olin rakentanut kaksi tuolia raudikko-virkun auttaessa minua työn karkeammissa ja vaivalloisemmissa osissa. Kun vaatteeni olivat kuluneet riekaleiksi, tein itselleni uudet kaniinin ja erään suunnilleen samankokoisen nnuhnohin nimellä mainitun kauniin eläimen nahkoista. Viimeksimainittuja peitti hieno untuva. Niistä valmistin vielä itselleni sangen siedettävät sukat. Jalkineeni anturat leikkasin puusta ja kiinnitin päällysnahkaan. Kun se kului rikki, leikkasin uudet päälliset päivänpaisteessa kuivaneesta yahoon nahasta. Usein löysin onteloista puista mettä, jota sekoitin veteen tai söin leivälleni levitettynä. Kukaan ei ole voinut paremmin todeta oikeiksi näitä kahta ydinlausetta: Luonnon voi tyydyttää sangen helposti ja Pakko on keksinnän emo. Ruumiini oli täysin terve ja mieleni rauhallinen. Minua ei uhannut ystävän petos tai uskottomuus eikä salaisen enempää kuin julkisenkaan vihollisen päällekarkaus. Minulla ei ollut minkäänlaista tilaisuutta hankkia lahjomalla, imartelemalla tai parittamalla minkään korkean herran tai hänen hempukkansa suosiota. En tarvinnut mitään suojaa petoksen tai sorron varalta. Ei ollut lääkäriä tärvelemässä ruumistani, ei lakimiestä hävittämässä omaisuuttani eikä ilmiantajaa vartioimassa sanojani ja tekojani tai maksusta sepittämässä minuun kohdistuvia syytöksiä. Ei ollut ilkkujia, moittijoita, panettelijoita, taskuvarkaita, maantierosvoja, murtovarkaita, asianajajia, parittajia, narreja, pelaajia, poliitikkoja, älyniekkoja, jurottelijoita, ikäviä jaarittelijoita, riitapukareita, viettelijöitä, murhamiehiä, ryöväreitä eikä taitureita, ei puolueen johtajia eikä puoluelaisia, ei sanoillaan eikä esimerkillään paheeseen houkuttelevia, ei vankityrmiä, pyövelinpiiluja, hirsipuita, kaakinpuita eikä kaularautoja, ei petollisia kauppiaita eikä käsityöläisiä, ei kopeutta, turhamaisuutta eikä teeskentelyä, ei keikareita, kerskureita, juomareita, harhailevia porttoja eikä kuppatautia, ei irstaita, riettaita, tuhlaavia vaimoja, ei typeriä, omahyväisiä saivartelijoita, ei tungettelevia, pöyhkeitä, toraisia, häliseviä, räyhääviä, tyhjiä, itserakkaita, sadattelevia kumppaneita, ei roistoja, jotka ovat päässeet nousemaan loasta paheittensa avulla, eikä aatelia, joka on heitetty lokaan hyveittensä vuoksi, ei lordeja, leikareita, tuomareita eikä tanssimestareita.

Minä sain kunnian tutustua useihin houyhnhnmeihin, jotka tulivat isäntääni tervehtimään tai aterioimaan hänen kanssaan. Hänen Armonsa suvaitsi sallia minun jäädä huoneeseen ja kuunnella heidän keskusteluaan. Hän ja hänen vieraansa alentuivat usein esittämään minulle kysymyksiä ja kuuntelemaan vastauksiani. Toisinaan sain myös seurata isäntääni hänen käydessään vierailemassa toisten luona. Minä puhuin vain minulta jotakin kysyttäessä ja silloinkin tuntien mielessäni vastahakoisuutta, koska siten menetin aikaa, jonka olisin voinut käyttää itseni kehittämiseksi. Sanomattoman iloinen olin saadessani nöyränä kuuntelijana seurata näitä keskusteluja, joissa käsiteltiin ainoastaan hyödyllisiä asioita ja lausuttiin ne mitä lyhyimmin ja sattuvimmin sanoin. Kaikki noudattivat mitä ehdottominta säädyllisyyttä silti vähääkään kursailematta, jokainen puhui omaksi ja toisten huviksi, milloinkaan ei syntynyt keskeytystä, ei ilmennyt pitkäveteisyyttä, ei kiivautta eikä mielialojen erilaisuutta. Heidän mielestään vaikuttaa seurassa lyhyt vaitiolo edullisesti keskusteluun ja minä havaitsin tuon todeksi: lyhyiden keskeytysten aikana heräsi heidän mieleensä uusia ajatuksia, jotka melkoisesti vilkastuttivat keskustelua. He keskustelevat tavallisesti ystävällisyydestä ja hyvänsävyisyydestä, toisinaan näkyväisistä luonnonilmiöistä tai vanhoista perintätavoista, hyveen ajoista, järjen pettämättömistä säännöistä tai seuraavassa suuressa kokouksessa tehtävistä päätöksistä ja usein myös runouden erilaisista kauneuksista. Minkäänlaista turhamaisuutta osoittamatta voin sanoa, että minun läsnäoloni usein antoi heille riittävästi aihetta keskusteluun, koska isäntäni sai siten tilaisuuden perehdyttää tuttaviaan elämäntarinaani ja maani historiaan. Kaikki suvaitsivat lausua asiasta mielipiteitä, jotka eivät suinkaan ihmissukua imarrelleet. Siitä syystä jätän tässä mainitsematta, mitä he sanoivat. Sallittakoon minun vain huomauttaa, että Hänen Armonsa suureksi ihmeekseni tuntui oivaltavan eri maiden yahooiden luonnonlaatua paljoa paremmin kuin minä. Hän mainitsi kaikki meidän paheemme ja hulluutemme ja keksi vielä sellaisiakin, joita en ollut milloinkaan hänelle ilmoittanut, vain kuvittelemalla, millaisia ominaisuuksia heidän maansa yahoo voisi kehitellä, jos se varustettaisiin vähäisellä järjellä. Hän päätteli liiankin todennäköisesti, että sellaisen olennon täytyi olla erinomaisen kehno ja onneton.

Tunnustan vilpittömästi saaneeni ne vähät tiedot, jotka ovat jossakin määrin arvokkaat, isännältäni ja kuuntelemalla hänen ja hänen ystäviensä keskusteluja. Saadessani niitä kuunnella olin ylpeämpi kuin jos olisin saanut antaa määräyksiä Euroopan suurimmalle ja viisaimmalle kansalliskokoukselle. Minä ihailin maan asukkaiden voimaa, kauneutta ja nopeutta, ja näissä rakastettavissa olennoissa havaitsemani hyveiden yhdistys herätti minussa mitä syvintä ihailua. Aluksi tosin en tuntenut sitä harrasta kunnioitusta, jota yahoot ja muut eläimet heille osoittavat, mutta se iti mielessäni vähitellen, paljoa nopeammin kuin uskoinkaan, ja siihen liittyi kunnioittava rakkaus ja kiitollisuus siitä, että he alentuivat erottamaan minut muusta heimostani.

Ajatellessani perhettäni, tuttaviani, kansalaisiani tai ihmissukua yleensä näin ne kaikki todellisessa hahmossaan, yahooina muodoltaan ja mielenlaadultaan, kenties hiukan sivistetympinä ja puhekyvyllä varustettuina, mutta kuitenkin olentoina, jotka käyttivät järkeään ainoastaan kehitelläkseen ja lisätäkseen paheita, joita heidän tässä maassa asustavilla veljillään oli ainoastaan luonnon heille suoma määrä. Sattumalta nähdessäni oman kuvajaiseni järvessä tai lähteessä käänsin heti kauhistuen ja inhoten kasvoni toisaalle, ja tavallisen yahoon näkeminen tuntui minusta yhtä sietämättömältä. Keskustellessani houyhnhnmien kanssa ja ihaillen heitä silmäillessäni johduin jäljittelemään heidän käyntiään ja eleitään, ja se muuttui vähitellen tavanomaiseksi. Niinpä tuttavani usein huomauttavatkin kömpelöön tapaansa, että ravaan kuin koni. Minusta se kuitenkin on suuri kohteliaisuus. Tunnustan vielä, että keskustellessani johdun helposti puhumaan houyhnhnmien äänellä ja tavalla. Senvuoksi joudun ivailtavaksi, mutta siedän sen vähääkään loukkaantumatta.

Kaiken tämän onnen vallitessa pidin elämääni lopullisesti järjestettynä, kun isäntäni eräänä aamuna kutsui minut luokseen hiukan varhemmin kuin tavallisesti. Huomasin hänen ilmeestään, että hän oli hieman hämillään eikä oikein tietänyt, miten keskustelun aloittaisi. Hetken vaiti oltuaan hän sanoi olevansa epävarma siitä, kuinka hänen esityksensä tulisi minuun vaikuttamaan. Viime kansalliskokouksessa, yahooista keskusteltaessa, olivat kansanedustajat paheksuneet, että hän piti perheessään yahoota (tarkoittivat minua) kohdellen häntä pikemmin houyhnhnmina kuin järjettömänä elukkana. Tiedettiin hänen usein keskustelevan kanssani, ikäänkuin hänelle koituisi seurastani jotakin hyötyä tai huvia. Sellainen menettely oli ristiriidassa sekä järjen että luonnon kanssa ja oli ennenkuulumaton heidän keskuudessaan. Kokous oli senvuoksi kehoittanut häntä joko kohtelemaan minua samoin kuin muita heimolaisiani tai käskemään minun uida takaisin sinne, mistä olin tullut. Ensinmainitun ehdotuksen olivat jyrkästi hylänneet kaikki ne houyhnhnmit, jotka olivat tavanneet minut isäntäni luona tai omissa kodeissaan. He näet huomauttivat, että koska minussa oli jonkinlaista järjen itua mainittujen eläinten luontaisen turmeluksen lisäksi, niin täytyi pelätä, että houkuttelisin ne maan metsäisiin ja vuorisiin osiin ja toisin nuo luonnostaan raatelevaiset ja työtä kaihtavat elukat sitten yön aikaan tuhoamaan houyhnhnmien karjaa.