318 Hänen Korkeutensa näet kehoitti minua kutsumaan keitä henkilöitä ikänä halusin… Seuraavaan on nähtävästi saatu aihe Rabelais’lta (II kirjan 30. luvusta, Epistemon-episodista), joka vuorostaan oli lukenut Lukianosta (»Vainajain keskusteluja»).
319 Hannibalin, joka vakuutti, ettei hänellä ollut etikan tippaa leirissään. Viittaus tarinaan, jonka mukaan Hannibal särki kallioita ensin kuumentamalla ja sitten valelemalla niitä etikalla (Livius XXI kirja, 37. luku).
322 Minä esittelin Didymon ja Eustathion… Didymos oli kuuluisa alexandrialainen grammatikko, joka keisari Augustuksen ajalla eläen kirjoitti erinäisiä Homerosta käsitteleviä kriitillisiä ja selittäviä teoksia. Niistä on joitakin otteita säilynyt. Eustathios, Tessalonikan arkkipiispa, kirjoitti v. 1200 paikkeilla hänkin kommentaareja Homeron lauluihin.
322 kun Scotusta ja Ramusta hänelle esitellessäni kerroin… Duns Scotus, (n. 1266—1308) »keskiajan teräväjärkisin ajattelija» (doctor subtilis), kirjoitti m.m. laajoja selityksiä Aristoteleen teoksiin. — Petrus Ramus (Pierre de la Ramée), synt. 1515, saanut surmansa (kalvinistina) Pärttylinyönä 1572, puolusti jo 21-vuotiaana julkisesti väittämää, että kaikki, mitä Aristoteles oli kirjoittanut, oli pätemätöntä.
322 Gassendi (1592—1655), etevin Descartesin (1596— 1650) vastustajista Ranskassa. Hänkin julkaisi jo nuorella iällä hyökkäyksen Aristotelesta vastaan ja esitti myöhemmin epikurolaista luonnonfilosofiaa (atomioppia) Descartesin »korpuskulaari- ja pyörreopin» vastapainoksi.
322 Hän ennusti samaa kohtaloa vetovoiman teorialle… Jälleen Sir Isaac Newtoniin kohdistuva sivallus.
326 eräs amiraali kertoi lyöneensä ihan vahingossa vihollisen… Tarkoittanee amiraali William Russellia ja La Hoguen meritaistelua (v. 1692) Ranskan ja Englannin laivaston välillä.
326 Kolme kuningasta… Walter Scottin otaksuman mukaan Kaarle II, Jaakko II ja Wilhelm III, joita Swift ei pitänyt korkeassa arvossa.
355 suoritettavaksi määrätystä seremoniasta, krusifiksin tallaamisesta… Kristuksen kuvan polkemista (e-fumi eli fumiye) käytettiin ennen vanhaan Japanissa kristinuskoon kääntyneitten selvillesaamiseksi. Ei ole kumminkaan tietoa, että sitä olisi sovellettu hollantilaisiin. Aluksi (1600-luvun alkupuolella) oli välineenä vain kappale paperia, johon oli karkein vedoin kuvattu Kristus ristillä, myöhemmin (n. vuodesta 1660) käytettiin pronssilevyjä (10 x 12 1/2 cm.), joihin oli pakotettu risti. Epäilyksenalaisen perheen jäseniä vaadittiin astumaan levyn päälle, ja kieltäytyviä kidutettiin ja surmattiin. Sellaisia levyjä kuuluu olevan vielä nähtävänä Tokion museossa. Japanin inkvisition sanotaan olleen voimassa lähelle meidän aikojamme.
357 oltuani poissa viisi vuotta ja kuusi kuukautta. Lasku ei ole sopusoinnussa lähtö- (»elokuun 5:nä 1706», s. 244) ja paluupäivän kanssa.