361 Vietin kotona… suunnilleen viisi kuukautta… Me lähdimme Portsmouthista elokuun seitsemäntenä… »Suunnilleen» tarkkaan laskien pitäisi olla joko: neljä kuukautta, tai: syyskuun seitsemäntenä.

372 houyhnhnm. Tämän nimen johto ja ääntäminen on antanut päänvaivaa eräille selittäjille. Se johdetaan englantilaisesta sanasta »whinny» (hirnua) ja voidaan lausua »(h)winim» tai »(h)wininim». Mainittakoon tässä yhteydessä, että prof. Morley johtaa yahoo-nimen (lue: jahti) huudahduksesta »Yah! ughl», joka ilmaisee ankaraa inhontunnetta.

375 ettei tämä silmänlume voinut olla muuta kuin taikaa ja noituutta. Tässäkin Swift näyttää saaneen eräitä vihjeitä Cyrano de Bergeracin »Koomillisesta historiasta». Cyranokin luuli koko Kuun maailmaa pelkäksi taiaksi ja kohdatessaan eläin-ihmisiänsä hän joutui samanlaisen kauhun valtaan kuin Gulliver havaitessaan yahoot kaltaisikseen.

381 Emme näet huomaa, ihmistä lukuunottamatta, yhtäkään eläintä, joka sitä (nim. suolaa) mielellään nauttii. Pätemätön väite, koska useat luontokappaleet, m.m. hevoset, syövät varsin kernaasti suolaa.

384 Kaarle V huomautti suunnilleen samasta asiasta… Kaarle V:n kerrotaan sanoneen, että hän puhutteli Jumalaansa espanjaksi, naistansa italiaksi ja hevostansa saksaksi.

406 Sellaisia ruhtinaita on Saksassa… Yrjö I oli pestannut saksalaisia palkkasotureita puolustamaan hänelle Hannoverissa kuuluvia alueita.

413 Enemmän Englannin oloista… Gulliverin retkien ensimmäisessä painoksessa oli luvun otsakkeena: »Jatkoa Englannin olojen kuvailemiseen. Valtakuntaa hallitsi Kuningatar niin hyvin, ettei tarvinnut mitään pääministeriä. Eräissä Euroopan hoveissa tavattavan pääministerin luonnekuva.» Otsakkeen muuttuminen johtui siitä, että alempana s. 420 selityksessä oleva kappale korvattiin toisella.

420 Minä selitin hänelle… Gulliverin retkien ensimmäisessä painoksessa oli tämän kappaleen sijalla seuraava (siihen viitataan »Kirjeessä Sympsonille», kts. s. XXXI):

»Minä selitin hänelle, että meidän naarashallitsijamme eli Kuningattaremme ei tuntenut mitään halua tyydyttää kunnianhimoansa tai luontaista taipumustansa laajentamalla valtaansa naapuriensa vahingoksi tai omien alamaistensa vaurioksi, joten hän ei ollenkaan tarvinnut kehnoa ministeristöä toteuttamaan tai peittämään synkeitä aikeitansa, vaan ohjaa omat toimensa kansansa hyväksi, johtaa heitä säädöksillään ja pitää heidät oman maansa lakien rajoissa. Niiden henkilöiden menettelyn, joille hän uskoo asioittensa hoitoa, hän alistaa suuren neuvostonsa tutkittavaksi, ja heitä voidaan lain määräämässä järjestyksessä rangaista; sen vuoksi hän ei milloinkaan luota kehenkään alamaiseensa niin suuressa määrässä, että uskoisi hänen hoidettavikseen kaikki asiansa. Minä lisäsin, että useiden edellisten hallitsijoiden aikana meillä, ja monissa Euroopan hoveissa vielä nyt, ruhtinaat, jotka alkoivat laiminlyödä omia tehtäviään lakkaamatta nauttiessaan ja nautintoja etsiessään, käyttivät mainitsemanilaista virkamiestä, jota mainitaan Valtion ensimmäisen ministerin eli pääministerin nimellä ja joka voidaan sellaisten virkamiesten toiminnan, mutta myös heidän kirjeittensä, muistelmiensa ja julkaisemiensa kirjoitusten nojalla, joiden todenperäisyyttä ei toistaiseksi ole kielletty, kuvailla seuraavanlaiseksi: »Hän on henkilö, joka ei ollenkaan tunne iloa» j.n.e.

481 Rotherhithiin. Rotherhith = Redriff (kts. s. 113).