Mutta hautoja viel lempesi lämmittää, Jotta kuollo ja yö haihtuisi, jotta viel Kerran kuollehienkin Povi syttyisi sykkimään. —
Aalto.
Näätkö merellä sä laivan! Tyynt on aivan. Mutta tuolla toivon ranta Ois vihanta! Silloin aalto, vaahtopää Heräjää.
Laine vyöryy, laivaa myöntää, Rantaan työntää. Aallollekin armo aukee: Raukka raukee — Ja nyt aalto, vaahtopää Levähtää.
Mökkini.
Suoja ois minunkin mökki, Pirtti lämpimän pitävä, Kun ei katto kylmä oisi, Seinät kylmemmät sitäi, Permanto perin viluinen, Silta hallan huurtehinen: Pilvi pään on kattehena, Suojana salo sumuinen, Mätäs muina lattioina.
Pimeässä.
Pimeässä pitkän korven, Salon sankean sisässä Äiti pientähän piteli, Nunneroistahan nukutti, Tuuti tuota enkeliksi, Siiven kahen kantajaksi, Helmahan hyvän Jumalan, Hyvän Herran hulpilohon.
Pimeässä pitkän korven, Salon sankean sisässä Kasvoi lapsi kauheaksi, Korven kolkoksi yleni: Kaas enskymmenellä kasken, Karhun toisella kaotti, Kolmannella miehen murhas.
Pimeässä pitkän korven, Salon sankean sisässä Emo vielä on elossa, Vanhusparka valvehilla. Emo syöntähän pitävi, Mieltähän nukuttelevi — Syön on surusta haleta, Mieli murheesta mureta, Musta on sälöinen sauna, Synkkä saunassa elämä: Ei ole päivästä puhetta, Huolta huomen koittehesta.