Vaan vastapa sais sanoamme: Toki nyt kesä on ihanin! Kun muuttuis nuo morsiusneidot Kesäpäiviksi kohtakin.

Palajais itse Väinökin sitte Ja kantelo taas kajahtais Ja laululintuset kaikki Kadonneet kotiaan palajais.

Siis toivo se ainoa, armas, Toki kohta jo täyttäkää! Kesäpäiviksi, kevätpäivät Te kirkkahat, lämmetkää!

Joutsen.

Palomaihin valkorinta, Jalo joutsen entänyt, Yli-ilmoissa pilvien päällä Kohti kirkkautta lentänyt.

Vaan koiviston kultarantaan Toki viikoksi viehtynyt, Ja lempeänsä siinä Kesätyynessä kylpenyt.

Ja siinä se kirkkautta Sulo-Suomen nauttinut — Ja se kirkkaus ihmeenlainen Sinisilmiinsä sulanut.

Ja kukille kaisloille suuta Supukaistahan antanut, Ja suunsa niin laulavaiseks, Myheväiseksi muuntunut.

Ja eestähän aallot armaat Povellensa painanut, Ja aavaksi, aaltoavaksi, Kuin meri, se paisunut.

Ja lempehen maan matalaisen Niin ihmeesti vaipunut — Ja seurahan meidän miltei Ikipäiviksi taipunut.