Vaan kerran kun valon kirkkaan Taas taivaasta huomannut, Poveaan punastellen silloin Korkeutehen kohonnut.
Koivulle tien poskessa.
Halpa koivu, harva sullen Suopi silmäystäkään; Mutta kaukomailta tullen Tuuli lähtee lentämään; Oksillasi lauleleepi, Sua suuteleepi.
Halpa koivu, harva sullen Suopi silmäystäkään; Mutta kultamailta tullen Pilvi kohtaa koivun tään, Kultaheiniin kaunistaapi, Viljon virvoittaapi.
Halpa koivu, harva sullen Suopi silmäystäkään; Mutta kultamailta tullen Päivä nousee suvi sään, Sädetulvan sulle tuopi, Sydämmeesi luopi.
Halpa koivu, harva sullen Suopi silmäystäkään; Mutta kesämailta tullen Linnun lentävän mä nään, Ja se oksillesi jääpi, Sulle visertääpi.
Halpa koivu, harva sullen Suopi silmäystäkään: Mutta päivän toisen tullen Laulajan mä vielä nään, Kantelona hällä koitat, Muistojasi soitat.
Talvi yössä.
Kuuhut kulkee taivahalla, Hopeoiden metsät maan — — Metsänvilja oksan alla Asettuupi nukkumaan.
Kertomaan ei luotu kielin Metsävilja mieliään, Vait se katsoo kaukomielin Yöhön suureen, välkkyvään.