Äärettömän etähällä, Siell on kultatähtönen, Yksinäinen, ikävällä Maata kauvan katsellen
Vaan se alenee jo hiljaa Pilven päälle istahtaa — Siitä vielä metsän viljaa Yhä lähemmäksi saa.
Oksaselle viljan viereen Aivan asettuupi tuo; Tuossa metsänviljan mieleen Kuvat kultasimmat luo.
On kuin ois se turvan tuoja Enkel, siivet hajallaan; Tai kuin oisi sulosuoja, Oma äiti turvanaan.
Kuni lapselleen hän loisi Lämmön, levon siivillään — Toisen vuoron on kuin oisi Oma kulta vieressään.
Oma kulta, oma kulta! Ah kun kaikk on ihanaa! On kuin oisi lemmen tulta Täynnä taivas sekä maa.
Kaikki kultaselta tuntuu — Metsänvilja uneksuu — Uinuu hopeaiseen huntuun Joka oksa, joka puu.
Punkaharjulla.
Sä oot kuin vesilintu Laineella lapsines, Niin oot sä Punkaharju Suloine saarines.
Ja kantelosi soipi, Ja lapses laulelee, Ja aallot hopeaiset Riemusta hyppelee.