Ja laulun helkkeestä heräten Hän katsahti ympärilleen Ja parven huomasi neitosten Ja hautaus jäikin silleen. "Ei", kuiskasi, "hautahan lähtäkään! Vaan häitä nyt tästlähin vietetään!"
Ja hongan laudoista lattian Hän veisteli varten häitä Ja sillä tanssitti Hispanian Hiushienoja kassapäitä. Ja tanssi ja lempi ja lauloi vaan Ja häistä ei loppua tullutkaan.
Ja neidot tanssi hän miehelään Vaan itse hän ilman riehui Ja impein parvessa yhtenään. Kuin perhonen lämmin liehui — Nuolt ukkosen perhokin pelkää ain; Mut poika ei pelkää — hän lempii vain.
Niin koston tunti ja kuollon yö Yhtäkkiä päälle hyökkää Ja permannollehen poian lyö Ja tikarin rintaan työkkää — Vaan viel vihamiehens hän suin ja päin Lyö maahan ja lausuvi kuollen näin:
"Nyt tukkipoika jo kuolkohon, Kun maassa on vastustajansa Ja kaikki tyttäret Hispanian Niin hehkuvat omanansa, Kun honkansa laudat on allaan viel Ja talless on Pohja ja poiat siell!"
Noista Kekkolan kemuista, Jumalisten juomingeista.
Jo otan kynän käteeni, Pännän peukalon etehen, Piirteäkseni hyviä, Parahia pannakseni Noista Kekkolan kemuista, Jumalisten juomingeista.
Hyvä viljon veljyeni, Kaunis kasvinkumppalini! Jo on päästy pään menoista, Vatsan vaaroista eritty, Päästy piispan tutkinnosta, Piispan eineistä eritty.
Kyllä täällä kysyttihin, Tutkittihin tuhmemmatki; Onko Aata ahkeroittu, Onko Ootakin opittu, Onko mieltä miehen päässä, Suussa hammasta hyveä.
Tuli näet tuonnempata Piispa tutkinnon pitohon; Tuo on tuomiorovasti, Hippakunnan kuulu herra. Tuli vaunuissa ajaen, Tuli keisin keikutellen — Eess oli hepoa kaksi, Ohjissa oma ajaja, Oma passari perissä; Rinnalla ripeä herra, Assessori aivan virkku.