Itätuuli, itkun tuoja, Sokea ja synkkä valat, Sun on vuoros! Älä säästä! Porota vaan pohjemmalta!
Ken ei täällä muuta tunne, Tuntekohon tuskiansa! Olkoon herra, miss on orja! Missä raato, kotka kanssa!
II. Kurkijoella.
"Sun maasi kukkatarhain Ja onnen olkohon! Ja kotis koti parhain Ja vieno, viaton!
Vaan kansallesi korvet Ja kosket pauhatkoot, Tuhannet tuulet, torvet Ja huilut huutakoot:
Ei Kalevalan kansa Nyt jouda maatakaan! Sen täytyy voimiansa Jo käydä koittamaan!"
Niin huusin kukkulalla Mä kauno-Karjalan. — Vaan silloin alahalla Mä kuulin soitannan.
Ja laaksohon mä astuin, Sen soiton soidessa; Ja ensikerta kastui Mun silmän riemusta. —
Ja "Nouse, riennä!" kaikui Ja täytti maailman, Ja taivon rannat raikui Ja tuntui kertovan:
"Ja sointuu Suomen kieli, Ja kannel heläjää Ja Karjalankin mieli Ja kansa heräjää!"