Ah, silloin aalto rantahansa raukee Ja veno löytää lempi valkamansa Ja vesilintu ruusupensahansa. —
Ja illan kultaan, öiseen hopeahan Jo mesimielin vallan vaivutahan Ja uusi maa ja uusi taivas aukee.
2. Juuttaan tantereella.
Kuules, hei, hyvä mies, joka jälkiä vanhojen poljet, Näytä nyt jäljet nuo kiitetyt sankaries! Missä ne Suomenmaan urohot jalot taisteli, voitti? Muistopatsahiaan en minä missänä nää.
"Missä mun jalkani vaan oman maan sulopintahan koskee, Urhomme taistelleet siell on ja voittanehet. Muistopatsahiaan on muokattu maa sekä kansa, On joka mies sanan, työn; eessäskin yhden sä näät!"
3. Meren ranta.
Muut sisämaata suuresti kiittäköön, Sen vetten kultaa, kuusien huminaa, Vaan merenrantaa kernahammin Lempeni, lauluni nostakohon!
Sä ranta runsas ruusuja kasvava Ja kulta-aaltoin aartteista hyllyvä, Ah, mainingit kun nostaa rintaas, Rintasi alla on maa ja taivas.
Ja rintas alle silloin sä kokoat Sun levotonten lastesi parven taas: Sun helmaas hellin tuulet nukkuu Nauttien povesi pehmeyttä.
Ja järvet, lammet, lähtehet, kaikki nuo Nyt ikävöiden virtoina vierivi Ja äidillisten rintais alle Taipuvi taivahan unelmihin.