Ja konsa lemmen sylisi levität Etäiset aallot lauhtuen lähenee Ja, peittyen sun povehesi, Kullalla lastatut laivat tuopi.
Vaan konsa rintas aartehet aukaset Ja ihmislasten nauttia niitä suot, Niin rikkahiksi köyhät kääntyy, Terveeksi surkeat, sairahatki.
Ja munkin hurjan hyllyvä rintas tuo Jo tuutii lemmen mielehen viehkeään, Niin on kuin hellin povelleni Sulkisin impeni ihanaisen.
Ah haihtuvainen huumaava hetki tuo, Kun kullan rinnan rintaansa painaltaa Ja rinta onkin meren pinta, Pohjaton nielu se pettäväinen!
Niin onkin rintas, ranta sä rakkahin, Kuin äidin runsas, armas kuin impyen — Vaan köyhäkin ja julma on se, Kuin suden raatelevainen rinta. —
Kun meri kuohuu, murskaksi hieraltaa Sen ranta kaikki. — Rannasta tuosta, oi, Sä hirmumyrskyjenkin Herra, Varjele merellä kulkijoita!
4. "Nouse riennä".
Me lauloimme: "nouse riennä!" Siell vesillä veljien Ja he kuunteli rantoja pitkin, Vaan ken heistä ymmärsi sen?
"Yks mieli, yksi kieli!" Me lauloimme riemulla taas Ja miljoonain sydän sykki Tuhatjärvien kultamaass.
Ja me lauloimme: "siin on mahti, Jok ei ole kenenkään muun!" Ja lapsetkin paatissamme Ne yhtyivät laulelmin.