Ja vainiomme kasvoi kauniin viljan, Pääs versomahan kansan kylvöt hiljan. Ja kansa kasvoi, varttui voimakkaaksi, Ja Suomi tuli valon voittomaaksi. Suottako Suomi luottaa Luojahansa?
Porthanin juhlana 9/11 1883.
Taas Pohjolaisten päivä on, On päivä Porthanimme. Ja aina silloin muistohon Saa kaukaiset kotimme. Ja Pohjan taivas, Pohjanmaa Meit nytkin innostaa.
Siell yö ja päivä painivi Ja hempeys ja halla — Jos voitti yö, niin kumminki On tähdet taivahalla — Niin meissäkin on taisto myös Ja toivo vielä yöss.
Ja kyllin kun ei tähdet näy, Niin pohjan tulet syttyy; Ne roihuaa ja räiske käy, Ne eroaa ja yhtyy. Se öinen kiivas kirkkaus On Pohjan puhdistus.
Niin Pohjan tulet täälläkin Piilevi povessamme — Kun tunteet suuret sanoihin Ja töihin puetamme, Ne tulen ottaa, tulta saa Ja puhdistuvi maa.
Vaan konsa valo vallan saa, Uus päiv on, uusi aika — Ja kahleet kaikki irroittaa Uus vapauden taika, Niin ettei mailleen päivä mee, Vaan yötkin loistelee.
Niin valon voitto meissäkin On vapauden tuova Ja uuden tuikkeen tunteihin Ja uuden lämmön luova — Se päivä ijankaikkinen Ei meekään maillehen.
Ja päivä Pohjaa kuohuttaa, Ja vyöryy vetten pyörteet. Ja päätä siellä huimajaa Tuhanten hyrskyin hyörteet. Ja tuiminkaan ei talviyö Niit kahleihinsa lyö.
Niin vapahasti meissäkin Vyöryypi kuumat kosket, Vuostuhansia vieläkin Mi punottavi posket. Ja niit ei sota huiminkaan Saa koskaan kuivumaan.